Työ liikuttaa
Lääkärikopterin lentäjältä vaaditaan helikopteriansiolupakirja, vähintään tuhannen tunnin päällikkökokemus helikopterissa ja yhden ohjaajan mittarilentokelpuutus.
– Suomessa päällikkökokemus tulee kopterimaailmassa siviilipuolella automaattisesti, koska meillä lennetään aina yhdellä ohjaajalla, Jonne Lundberg, 41, sanoo.
Mittarilentokelpuutus ja pimeälentovaatimus ovat Lundbergin mukaan tulleet matkan varrella. Mittarilentokelpuutus mahdollistaa lentämisen ilman näköyhteyttä maahan.
– Kun mittarilentovaatimus tuli, meidät koulutettiin siihen. Kun pimeänäkölaitteet tulivat, kouluttajat tulivat Saksasta.
Tarkoittavatko mittarilento- ja pimeälentotaidot, että kopteri nousee taivaalle aina, kun hälytys tulee?
– Ei tarkoita. Säätila on määritelty hyvin tarkasti. Jos kriteerit eivät täyty, se on automaattisesti no go. Jos täyttyvät, lähdetään sekä yöllä että päivällä. Huonoon keliin emme lähde koskaan.
Ammattilentäjä aloitti pätkätöissä
Lääkärikopterin ohjaimiin Lundberg päätyi vahingossa.
– Halusin aina lentäjäksi. Kopteri valikoitui puolivahingossa, kun näin Malmilla ilmoituksen kopterilentäjien koulutuksesta.
Lundberg aloitti kurssilla 1998 ja valmistui ammattilentäjäksi kaksi vuotta myöhemmin.
– Sen jälkeen toimin freelancepohjalta ja tein pätkätöinä ilmavalokuvauslentoja, sähkölinjojen tarkastuslentoja ja jonkin verran myös henkilökuljetuksia. Iso osa lentotuntikertymästä tuli porotalouden valvontalennoista pohjoisessa.
Kun tarvittava kokemus tuli täyteen, Lundberg siirtyi FinnHEMSille lääkärihelikopterin lentäjäksi.
– Aluksi olin neljä vuotta Maarianhaminassa sikäläisessä ambulanssikopterissa. Sen jälkeen olin kiertävänä lentäjänä eri tukikohdissa. Tampereelle päädyin vuonna 2012, ja samana vuonna sain vakipestin tänne Vantaalle.
Kopteri kuin lääkärin taksi
Vantaan lääkärikopterin toiminta-alue on periaatteessa Uusimaa.
– Kun maallikot kentällä kysyvät, kerron, että alue on puoliympyrä Hangosta Kotkaan Hämeenlinnan alapuolella, Lundberg kertoo.
Potilaita saattaa kuitenkin tulla aina itärajalta asti.
– Mitä kauemmas menemme, sitä useammin kohtaamme potilaan matkalla. Jos potilaalla on tarvetta päästä esimerkiksi Töölön sairaalaan, joku paikallinen maayksikkö lähtee kuljettamaan häntä tänne päin ja me jätämme lääkärin siihen, missä kohtaamme. Lääkäri jatkaa sitten matkaa maayksikön mukana.
Kuulostaa ihan siltä, että lääkärihelikopteri onkin lääkäreiden taksi.
– Tavallaan, koska tärkein tehtävämme on kuljettaa lääkäri turvallisesti perille. Tarvittava toimenpide tehdään kentällä tai potilas kuljetetaan lääkärimme saattamana sairaalaan.
Hyvässä työporukassa on helppo olla
Lundberg viihtyy työssään. Hankalinta ovat lentäjien 48 tunnin työvuorot. Periaatteena on, että tehdään kaksi 24 tunnin vuoroa peräkkäin ja sen jälkeen on kuusi vuorokautta vapaata.
– Joskus vuorokauteen saattaa mahtua 15 – 16 keikkaakin. Jos on oikein kiireinen vuoro, se tietysti väsyttää, Lundberg myöntää.
Kuormittavana hän ei kuitenkaan työtään pidä.
– Olin mukana tutkimuksessa, jossa mitattiin meidän stressitasoja viikon ajan vapaalla ja työssä. Työni todettiin kuormittavan keskimääräisen työn verran.
Lääkärikopteriuransa pahinta lentokeikkaa Lundberg ei halua edes arvioida.
– Jos mukana on lapsia, tapaukset ovat aina ikäviä. Näissä tilanteissa käy kuitenkin usein hyvin, ja silloin työ on todella palkitsevaa.
Lääkärikopterin tukikohdassa on Lundbergin mukaan hyvä työporukka.
– Täällä on samanhenkistä väkeä ja dynaaminen ympäristö tehdä töitä.
Kun hälytys tulee, kopteriin nousee kolmen hengen ammattiryhmä: Lentäjä, lääkäri ja hems-pelastaja.
– Hems-pelastajaa kutsuttiin ennen lentoavustajaksi. He istuvat lentäjien työparina, lukevat tsekkilistoja ja navigoivat kopterin nokalla.
UP:n kesäsarjassa kerrotaan, kuinka työ kuljettaa ihmisiä tien päällä, raiteilla tai jopa taivaalla.
uutiskirje 
