Viime viikolla julkaistu kaikkia vuonna 1987 syntyneitä koskeva tutkimus tuli hyvään aikaan. Se julkaistiin juuri koulujen alkaessa ja korkeakoulujen valmistautuessa uuteen lukuvuoteen. Myös keskustelu varhaiskasvatuksesta virisi tällä viikolla.
Ajankohta on hyvä myös siksi, että hallitus päättää ensi vuoden budjetista vasta parin viikon päästä. Vielä on aikaa torjua uudet koulutusleikkaukset ja ryhtyä toimiin, joilla paikataan jo aiheutettuja vahinkoja.
Vuonna 1987 syntyneitä koskeva tutkimus nimittäin osoittaa vastaansanomattomasti, miten olennaista koulutuksessa pärjääminen on yksilön loppuelämälle ja miten kova rahallinenkin lasku sen epäonnistumisesta lankeaa koko yhteiskunnalle.
Esimerkiksi vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevista 53 prosentilla oli ollut mielenterveysongelmia. Eniten ikäluokasta toimeentulotukea olivat saaneet pelkän peruskoulututkinnon varaan jääneet. Koulutuksen ja työllisyyden välinen suhde on selvä: mitä vähemmän koulutusta, sitä enemmän ja pitkittyneemmin työttömyyttä. Ja mitä vähemmän koulutusta, sitä enemmän rikollisuutta.
Vuonna 1987 syntyneet täyttävät tänä vuonna 29 vuotta. He ovat nuoria aikuisia, joista monilla on jo omia lapsia. 1990-luvun laman aikana koulunsa aloittaneiden myöhemmät vaiheet todistavat, että huono-osaisuus siirtyy seuraavaan polveen. Esimerkiksi mitä enemmän vuonna 1987 syntyneiden vanhemmilla oli kumuloitunutta toimeentulotukea, sitä enemmän heidän lapsensa olivat saaneet rangaistusmääräyksiä tai tuomioita.
Leikkausten kohteena olevaan perheeseen syntyvä saa jo heti lähdössä huonot kortit. Tällöin korostuvat päivähoidon ja koulun rooli kasvuympäristöinä, toteavat tutkijat. Mutta elokuun alussa astui voimaan laki, joka rajaa juuri työttömien lasten oikeutta varhaiskasvatukseen. Tuntuu kuin hallitus haluaisi rakentaa huono-osaisten ympärille muurin, jonka yli on lähes mahdoton kiivetä. Tavoitteena ovat säästöt, mutta viimeistään 1987 syntyneen ikäluokan kokonaiskuva todistaa, että ne tulevat pidemmällä aikavälillä kalliiksi myös euroissa mitattuna – inhimillisistä arvoistahan ei tänään kannata puhua, koska se jää huutavan ääneksi korvessa.
Olemme lyhyen hyvinvointikauden jälkeen jo palanneet tilanteeseen, jossa toimeentulo ja koulutus periytyvät vanhempien tilanteen mukaan. Kolmella neljästä toimeentulotukea saavasta 1987 syntyneestä on toimeentulotukea saanut vanhempi.
Viisas päättäjä ymmärtää, että erillisellä köyhyyspolitiikalla ei saavuteta kestäviä tuloksia. Eriarvoisuutta vähennetään yhteiskuntapolitiikalla eli työ-, elinkeino-, koulutus-, vero-, asunto- ja aluepoliittisilla ratkaisuilla. Kaikista näistä päätetään seuraavan kerran budjettiriihessä.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
