Harri-Ilmari Moilanen
Hymyilevä mies -elokuvan valtteina ovat tosipohjaisten tapahtumien inspiroima tarina sekä Jarkko Lahden roolityö kotimaisen nyrkkeilyn suuriin nimiin kuuluvana Olli Mäkenä. Näköisyydessä löytyy, mutta se on vasta pintaa. Lahti on saanut rooliinsa vähäeleisyydessään nautittavan otteen, siinä voi aistia kaikuja Buster Keatonista.
Tuloksena on verraton muotokuva aikansa suomalaisesta huippu-urheilijasta, joka ei egollaan pullistele tai vaivojaan valittele. Taikasanoja tässä ovat vaatimattomuus, herkkyys ja hiljaisuus. Myös genre-mielessä Hymyilevä mies pärjää hyvin, sillä nyrkkeilyä käsittelevien elokuvien joukossa se on pieni helmi, oiva vastinpari Scorsese-filmille Kuin raivo härkä (1980).
Varsinaisen tyrmäyskoukun tarjoaa amorin nuoli.
Leffojen emotionaaliset lataukset rullaavat niiden päähenkilöiden persoonan ehdoilla, ja seurauksena ovat väistämättä hyvin erilaiset elokuvat: äärimachoistinen rutistus vastaan perhosenkevyt liitely.
Mäki tunnettiin ”Kokkolan leipurina” ja kommunistina. Poliittinen puoli kuitataan ohimennen, tarinan intressit ovat muualla.
Mäki voitti amatöörinä 1959 sarjansa (alle 60 kiloiset) Euroopan mestaruuden. 1960 Rooman olympialaiset jäivät poliittisista syistä väliin, Mäki siirtyi ammattilaiseksi alan vanhemman legendan Elis Askin talliin.
Elokuva keskittyy Askin junailemaan, elokuussa 1962 Olympiastadionilla (katsojia oli yli 23 000) käytyyn MM-otteluun. Hanke oli alusta pitäen epärealistinen.
Mäki oli ammattilaisena vielä kokematon, ja päälle painoi paino-ongelma: hän joutui väen väkisin pudottamaan itsensä alempaan sarjaan. Laihdutuspaineita leffa kuvaa seikkaperäisesti.
Ottelun tulos on tunnettu: Mäki hävisi puolustavalle mestarille amerikkalaiselle Davey Moorelle jo toisessa erässä.
”Mustaksi nukuttajaksi” kutsutulle Moorelle kävi puoli vuotta myöhemmin ikävästi: hän hävisi tyrmäyksellä, vaipui koomaan ja kuoli neljä päivää myöhemmin. Bob Dylan on tehnyt kriittisiä kysymyksiä herättäneestä ta-pauksesta laulun Who Killed Davey Moore?.
Moore–Mäki-matsi loppui lyhyeen, joten urheilulliset tapahtumat kiertyvät harjoitteluvaiheeseen. Siihen myös liittyy leffan ei-urheilullinen puoli, itse asiassa koko tarinan ydin.
Tarkasti ottaen Hymyilevä mies on rakkausfilmi urheilun varjossa – varsinaisen tyrmäyskoukun tarjoaa amorin nuoli. Siinä on tehoa, sillä Olli ja tuleva puolisonsa Raija menevät kihloihin ottelupäivänä.
Olli ja Raija Mäki ovat radiohaastattelussa kommentoineet yleisemminkin elokuvaa, että noin se pääpiirteissään meni. Kommentti antaa oman herkullisen lisänsä valloittavan leffan katseluun.
Ollin ja Raijan (Oona Airola) viehkosti kuvattujen herkistelyjen ohessa seurataan Askin perheen touhuja. Tiukimmassa paikassa Eliksellä on aihetta heittää pyyhe kehään: vaimo käy kuumana, kun rahat on loppu.
Seurauksena ikimuistoinen rahankerjuureissu, jonka pyörteissä spontaani tilannekomiikka näyttää mahtinsa, ei vähiten mukana seuraavan pikkutytön kesken kaiken yllättävän kakkahädän. Hauska episodi on kuvaava elokuvan lävistävästä hersyvästä elämänmakuisuudesta. Keskustrion kolmas jäsen Eero Milonoff hoitaa liukasliikkeisen Askin roolin mallikkaalla pokka pitää -asenteella.
16 millimetrin filmille tehty J-P Passin mustavalkokuvaus tavoittaa komeasti ajan hengen. Hymyilevässä miehessä on aineksia kelpo pastissiksi, mieleen tulevat 1960-luvun tšekkoslovakialaisen uuden aallon mestarit Milos Forman ja Jiri Menzel.
Hieman samassa hengessä realistinen, romanttinen ja runollinen takaavat yhteisrintamana avarat raamit hauskalle ja koskettavalle elokuvalle, jota sävyttää tärkeiltä osin arkisiin sattumuksiin herkkävainuisesti reagoiva humoristisuus.
HYMYILEVÄ MIES (Suomi 2016). Ohjaus: Juho Kuosmanen. Käsikirjoitus: Kuosmanen ja Mikko Myllylahti. Pääosissa: Jarkko Lahti, Oona Airola, Eero Milonoff. Ensi-ilta 2. syyskuuta.Elokuvan taustoista kerrotaan Kansan Uutisissa sunnuntaina.
uutiskirje 
