Siitä on noin 16 kuukautta, kun vasta pääministeriksi nouseva Juha Sipilä alkoi koota kaikki Suomen ongelmat ratkaisevaa yhteiskuntasopimusta. Valmista piti tulla viikossa. Takaraja petti, toinen ja kolmaskin.
Yhteiskuntasopimus muuttui ensin pakkolaeiksi ja vielä monen mutkan jälkeen kilpailukykysopimukseksi, josta tulikin erittäin kattava työmarkkinasopimus. Viimeisen kunta-alaa koskevan puristuksen jälkeen mukana on 91 prosenttia palkansaajista, vaikka EK ei hyväksy rakennusalan sopimusta siihen mukaan, koska alalla ei pidennetä työaikaa.
Hallitus panee sopimuksen omalta osaltaan pakettiin toteuttamalla runsaan puolen miljardin euron veronkevennykset.
Kirjoittaja on valmis lyömään oman 200 euron veronkevennyksensä vetoa siitä, että puheet tarpeesta jatkovahvistaa kilpailukykyä palkankorotusten nollalinjalla alkavat reilusti ennen syksyllä 2017 käytävää liittokierrosta.
Kilpailukykysopimus kohtelee suomalaisia eriarvoisesti. Keskituloisen palkansaajan ostovoiman on laskettu paranevan ensi vuonna noin 200 eurolla. Keskiarvo jättää huomiotta sen, että monen pienituloisen käteen jäävät tulot laskevat, koska julkisen sektorin palkansaajien lomarahoista leikataan 30 prosenttia. Esimerkiksi lähihoitaja, jonka kuukausipalkka lisineen on 2 700 euroa, menettää 600 euroa vuodessa (Yle 29.8.).
600 euroa on sattumoisin melkein täsmälleen sama summa, jolla suurituloisimpien tulojen on arvioitu kasvavan sopimuksen ansiosta.
Lomarahaleikkauksen lisäksi ansioita vähentää se, että eläkevakuutus- ja sosiaaliturvamaksuja siirretään työnantajalta työntekijän maksettavaksi.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini oli viime viikon maanantaina niin innostunut kiky-sopimuksesta, että hänen mukaansa oppositiokaan ei kehtaa haukkua sitä. Soinilta on ehkä lomaillessa ja maailmalla matkatessa jäänyt huomaamatta, että vasemmistoliitto on ainoana puolueena nostanut koko ajan esiin niitä kikyn ongelmia, joita hän ei edes huomaa.
Sopimus on joka tapauksessa solmittu ja se tulee ensi vuonna voimaan. Hallitus sai talouspolitiikkansa kalupakkiin yhden tärkeän lisäosan, koska se varmistaa myös työmarkkinarauhan pitkäksi aikaa.
Mutta riittääkö kilpailukykysopimus Suomen kilpailukyvyn palauttamiseen ja palauttaako se sitä riittävästi?
Riippuu keneltä kysyy. Tämän kirjoittaja on valmis lyömään oman 200 euron veronkevennyksensä vetoa siitä, että puheet tarpeesta jatkovahvistaa kilpailukykyä palkankorotusten nollalinjalla alkavat reilusti ennen syksyllä 2017 käytävää liittokierrosta. Ne alkavat viimeistään 1.9.2017.
Jos häviän vedon, maksan 200 euroa voittajan nimeämään hyväntekeväisyyteen.
uutiskirje 
