Kun Barack Obama kahdeksan vuotta sitten valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, ilmassa oli muutosta. Yes, we can! Nuoriso ja värilliset äänestäjät innostuivat ja vasemmistolaiset saattoivat äänestää hyvillä mielin Obamaa. Tsemppi oli korkealla.
Sitten kaikki jatkui suurin piirtein niin kuin ennenkin. Rikkaat jatkoivat rikastumistaan ja köyhät köyhtymistään. Mutta kapina demokraattipuolueessa kasvoi ja esivaaleissa Bernie Sanders kannattajineen tarjosi muutosta.
Demokraattipuolue kuitenkin missasi mahdollisuuden ja äänet imuroi nyt Donald Trump, jolle media antaa auliisti tilaa. Mitä miettii amerikkalainen vasemmisto?
Yhdysvaltain presidentinkisaa käydään irvokkaana reality-show’na, jota pelko ja viha hallitsevat.
– Olimme rakentamassa poliittista vallankumousta, sanoo newyorkilainen muusikko ja graafikko Marilyn Carino.
– Kyllästyimme korruptoituneeseen valtaeliittiin ja ainaiseen sodanlietsontaan. Vaadimme vahvaa ympäristöohjelmaa. Sitten saimmekin Hillary Clintonin.
– Pettyneimmät lähtivät vihreään puolueeseen, toiset äänestävät Hillarya hampaat irvessä. Mutta kapina on kaikkea muuta kuin kukistettu. ”Sanderistat” ja ”berniekraatit” ovat organisoituneet ja ajavat ehdokkaitaan kongressiin tai paikallisiin elimiin. Ehkä heitä voi kutsua vasemmistolaisiksi, vaikka on hyvä muistaa, että demokraattipuolue on keskusta-oikeistolainen.
– Vihreä puolue sen sijaan on selvästi siitä vasemmalla. Vihreä puolue kannattaa kansalaispalkkaa, 15 dollarin minimipalkkaa ja maksutonta korkeakoulutusta, vastustaa vapaakauppasopimus TTIP:tä ja liuskeöljyn porausta sekä haluaa pienentää Yhdysvaltain sotilasbudjettia.
Varastettuja ääniä ja vanhentuneita laitteita
Marilyn Carino innostui ensin Ralph Naderista ja siirtyi sitten Sandersin kannattajaksi, kun tämä vastusti järkähtämättä hyökkäystä Irakiin.
– Kun menin nyt äänestämään demokraattien esivaaleissa, minulle kerrottiin, etten olekaan puolueen jäsen. Ääneni mitätöitiin, varastettiin, Carino kertoo.
Vastaavia tapauksia oli pilvin pimein, ja Carino lähti puolueesta.
– Silmäni avautuivat. Tajusin, ettei republikaanien ja demokraattien välillä ole suurta eroa.
The Young Turks -kanavan toimittaja Jordan Chariton vahvistaa:
– Hillary Clintonin puheet Wall Streetin pankkiireille olisivat yhtä hyvin voineet olla republikaanin pitämiä.
– Hillary saattaa nyt sanoa vastustavansa TTIP:tä, mutta kun sopimukseen tehdään pieni muutos, niin hän onkin valmis allekirjoittamaan sen, hän sanoo.
Pienen Working Families -puolueen vaalityöntekijä Miles Burnette soittaa ovikelloja republikaanisella Staten Islandilla ja käännyttää ihmisiä Hillaryn ja paikallisvaaliehdokkaan taakse. Puolue teki alun perin töitä Sandersin hyväksi, ja Burnetten kasvoista paistaa, ettei Clinton ole hänen valintansa. Burnette ei pidä Yhdysvaltain vaalitapaa ja kaksipuoluejärjestelmää demokraattisena.
– Vaaleissa jokaisen äänen pitäisi vaikuttaa, mutta nyt monessa osavaltiossa voittaja saa kaikki valitsijamiehet.
Kuvataiteilija ja yrittäjä Patrick Martinez kertoo niin ikään, ettei saanut äänestää esivaaleissa. Hän ei luota edes äänestyslaitteisiin.
– Ei ole mitään keinoa todentaa, kirjaavatko kosketusnäytölliset laitteet oikein äänestäjän tahdon.
Vaalien finaaliin on onnistunut pääsemään kaksi kaikkien aikojen epäsuosituinta ehdokasta.
Yhdysvaltain vaalihallinto varoittikin jo vuonna 2014 vanhentuneista äänestyslaitteista ja New Yorkin yliopiston oikeustieteellisessä laitoksessa selvitettiin, että suurin osa osavaltioiden äänestyslaitteista tosiaan on vanhentuneita, jotta niihin voisi luottaa.
Martinezin mielestä koko systeemi on kelvoton, niin esivaalit, rekisteröityminen kuin äänestäminenkin. Hän epäilee myös gallupeja.
– John Podestan meileistä saattoi lukea, että gallupeja manipuloidaan.
Miksi Trump kerää työväestön ääniä?
Marilyn Carino äänestää nyt vihreän puolueen Jill Steinia, mutta sanoo, ettei Trumpin kannattajia eli ”trumpetteja” myöskään pidä demonisoida. Carino kertoo keskustelevansa usein heidän kanssaan sosiaalisessa mediassa.
– Monet ovat työtätekeviä ihmisiä ja he inhoavat Clintoneita, koko heidän koneistoaan, ja hyvistä syistä. He näkevät Trumpin pelastajana, ongelmanratkaisijana. Eivät he sitä näe, että Trump itse on myös ongelma.
Tiedemies Noam Chomsky analysoi Trumpin äänestäjiä Alternet-sivustolla: ”Yhteiskunta on särkynyt uusliberaalilla kaudella. Työtätekevät ihmiset kysyvät, mitä he ovat tehneet väärin, kun asiat menevät koko ajan huonompaan suuntaan.”
Chomsky harmittelee, ettei vasemmisto ole osannut antaa vastauksia ja kanavoida näitä ihmisiä puolelleen. ”Nyt niitä vastauksia antaa Trump. Se on oma vikamme.”
Majority Report -radion toimittaja Sam Sederin mielestä Clintonin täytyisi ymmärtää, että joku muutos on tultava. Että Wall Streetin ehdoilla ei voi jatkaa loputtomiin.
– Tiet ja rakennukset ovat hajoamispisteessä, köyhimmät alueet maassa ovat kamalassa jamassa, sanoo Miles Burnette.
Miksei vasemmiston ääni sitten kuulu? Marilyn Carinon mielestä valtamediaa ei kiinnostanut kertoa Sandersin sanomaa esivaaleissa. Carino sanoo katsovansa hammasta purren CNN:ä ja MSNBC:tä, ja menevänsä sitten nettiin tutkimaan mitä pienet, itsenäiset mediat kuten Democracy Now! tai The Young Turks sanovat. Mutta kaikilla ei ole aikaa tutkia ja kaivaa taustoja.
– Ihmiset tekevät kolmeakin työtä. Kaikki aika menee selviytymiseen. Mitä elämää se sellainen on? On vapaus, mutta vapaus tehdä mitä?
Sensaationhaku jyrännyt olennaisen tiedon
Kolumnisti Chris Hedges yrittää hahmottaa Truthdig-sivustolla, miten tähän on tultu. ”Spektaakkelit ovat korvanneet poliittisen, kulttuurisen ja älyllisen keskustelun mediassa”, hän kirjoittaa.
”Tunteilu ja sensaationhaku ovat jyränneet totuuden ja olennaisen tiedon. Kongressiedustajan sekstailu on nyt päivän suurin uutinen. Korkeasti palkatut analyytikot toistavat omistajiensa totuutta eikä ihmisillä ole keinoja ymmärtää, mitä tapahtuu.”
Hedgesin mukaan globaalin kapitalismin ongelmat kylvävät nyt rasismia ja ulkomaalaisvihaa. Niinpä Yhdysvaltain presidentinkisaa käydään irvokkaana reality-show’na, jota pelko ja viha hallitsevat, Hedges päättelee.
Finaaliin on onnistunut pääsemään kaksi kaikkien aikojen epäsuosituinta ehdokasta. Marilyn Carino ei usko, että Trumpilla on todellisuudessa poliittista agendaa tai että hän olisi rakentamassa muuria yhtään minnekään.
– Jos hän luulee voivansa tehdä mitä itse huvittaa, hän saa nähdä, kuinka republikaanieliitti liittoutuu demokraattieliitin kanssa ja estää aikeet kongressissa. Eikä kongressin jäsenille voi antaa potkuja.
Loppujen lopuksi maata johtavat ne, jotka maata todellisuudessa johtavat.
– Sotateollisuus, energiateollisuus, Kochin veljekset, mediajätit, Facebook, Carino luettelee. Heiltä valuu vaalirahaa päättäjille, jotka eivät keikuta venettä.
– Tämä on oligarkiaa, hän sanoo.
Toimittaja Michael Tracey arvioi myös blogissaan, ettei Trumpilla ole vahvaa konservatiivista ideologiaa. ”Tiedämme, että hän vastustaa TTIP:tä.”
Tracey pohtii, että jos Trump valitaan ja osa republikaaneista kieltäytyy yhteistyöstä kongressissa, tämä voisi yrittää liittoutua Sandersin leirin kanssa esimerkiksi infrastruktuurin parantamiseksi. ”Trumpille on tärkeintä esiintyä pomona ja tehdä hyviä diilejä.”
Clintonia pitää äänestää, koska…
Clinton ei keikuta venettä, mutta on silti mahdollista, että hän itse putoaa siitä, jos FBI saa luvan jatkaa sähköpostitutkintaa. Meilit antavat viitteitä Clinton-säätiön ja Hillary Clintonin ulkoministerinä junailemasta härskistä korruptiosta, jossa rahaa on siirtynyt säätiölle samalla kun ulkoministeriö on tehnyt kauppoja lahjoittajien kanssa.
Toimittaja Sam Seder jaksaa toistaa, että Clintonia pitää äänestää vaikka vain yhdestä syystä: presidentti nimeää korkeimman oikeuden tuomarit.
Marilyn Carinolle se ei riitä perusteeksi. Hän ei usko, että aborttioikeus on vaarassa, vaikka seuraava tuomari ei olisikaan demokraatti.
– Tämän maan naiset eivät tule sallimaan aborttioikeuteen puuttumista, eivät ikinä, hän sanoo.
Carinoa huolestuttaa enemmän, suitsitaanko joukkovalvontaa ja internetjättien kuten Facebookin ja Googlen toimintaa.
– En halua maastamme gulagia, valvontayhteiskuntaa.
Vaalit eivät välttämättä ratkaise tai muuta mitään. Lehtitietojen mukaan Clintonin hallintoa valmistelee Ken Salazar, joka on demokraattipuolueen oikeistosiipeä, ja entinen ulkoministeri Madeleine Albright vetää demokraattien ja republikaanien yhteistä ulkopoliittista ryhmää. Taustalla vaikuttavat myös Henry Kissinger ja entinen CIA-pomo Mike Morell, joka kaavaili tv-haastattelussa iskuja Iraniin, Bashar al-Assadin palatsiin ja Venäjän joukkoihin. Clintonien koneisto on tiukasti oikeiston käsissä.
Ruohonjuuritasolla on liikehdintää
Mutta ruohonjuuritasolla on liikehdintää. Black Lives Matter vastustaa poliisiväkivaltaa ja mustien eriarvoista kohtelua. Rauhanliike on ärhäkkä ja ympäristötaistoja käydään paikallistasolla kuten Pohjois-Dakotassa, jossa intiaanit pelkäävät öljyputken pilaavan vetensä.
– Radikaalien on yhdistettävä voimansa, jotta ääni kuuluu, Marilyn Carino sanoo.
– Kaikkea tätä ei voi tukahduttaa mellakkapoliisein, panssariajoneuvoin ja pippurisumuttein.
Black Lives Matter -aktivisti Keegan Stephan kampanjoi Obaman puolesta kahdeksan vuotta sitten.
– Mutta Obama moninkertaistikin ohjusiskut, mikään ei muuttunut.
Stephan siirtyi kansalaisaktivismiin. Black Lives Matter -liike ei kannata kumpaakaan presidenttiehdokasta. Keegan Stephan aikoo kuitenkin äänestää – paikallisia ehdokkaita, joihin hän luottaa.
Yhdysvaltain presidentinvaalit, kongressi- ja aluevaalit tiistaina 8.11.2016.
uutiskirje 
