Globalisaation vastustus kumpusi takavuosina lähinnä köyhimpien maiden riistosta. Viime aikoina siinä on korostunut pelko kehittyneiden maiden työpaikkojen puolesta. Tämä voi vielä nostaa työpaikkoja lupailevan Donald Trumpin sittenkin Yhdysvaltain presidentiksi ensi tiistain vaaleissa.
Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Kristiina Karjanlahti pohtii pankin blogissa asetelmaa globaalin eriarvoisuuden tutkijan Branko Milanovicin huhtikuussa ilmestyneen kirjan pohjalta.
Oheinen Milanovicin ”elefanttikäyrä” kuvaa globaalia reaalitulojen muutosta tuloluokittain 1988–2008, jolloin globalisaatio oli voimakkaimmillaan.
Kuvio kertoo, että maailmantalouden keskiluokkaan ja alempaan keskiluokkaan (A) sekä ylimpään tuloluokkaan (C) kuuluvien tulot kasvoivat noin 65–75 prosenttia.
Samaan aikaan köyhimmän tuloluokan tulojen kasvu oli hidasta, mutta maailmantalouden ylemmän keskiluokan (B) eli pääosin vanhojen teollisuusmaiden alempiin tuloluokkiin kuuluvien tulokehitys oli lähes nollassa.
Aasian maiden keskituloisten tulot ovat siis kasvaneet merkittävästi, mutta niin ovat myös tuloerot monissa kehittyneissä talouksissa.
Teknologia muuttaa osaamisen kysyntää
Karjanlahti tulkitsee Milanovicin käyrää niin, että kansainvälisen kaupan kasvun, teknologian kehityksen sekä rahoitussektorin globalisaation ja kasvun kaltaiset globaalit trendit ovat vaikuttaneet tulojenjakoon. Ne ovat tukeneet erityisesti monien nousevien talouksien kasvua ja siten kaventaneet niiden tuloeroja kehittyviin maihin. Maiden sisällä ne taas ovat osittain lisänneet tuloeroja.
Teknologian kehitys nostaa korkeampaa osaamistasoa vaativien töiden kysyntää ja palkkoja alemman osaamistason töiden kustannuksella.
”Globalisaatio on mahdollistanut teknologian laajemman käyttöönoton laskemalla sen hintaa. Laajempi teknologian käyttöönotto on puolestaan vähentänyt matalan koulutustason työtä ja nostanut korkeamman koulutustason palkkoja”, Karjanlahti lainaa Milanovicia.
Tulojen tasausta aiempaa vähemmän
Hänen mukaansa myös harjoitetulla politiikalla on vaikutusta asiaan. Suorat verot ja tulonsiirrot ovat vähentäneet kehittyneiden maiden tuloeroja jopa kolmanneksen. Nyt Karjanlahti lainaa IMF:ää, jonka mukaan etujen pienentäminen ja verotuksen progressiivisuuden vähentyminen 1990-luvun puolen välin jälkeen on vähentänyt verojen tuloeroja tasaavaa vaikutusta.
Milanovic lisää mukaan sen, että 1980-luvulta lähtien monissa maissa ylempien tuloluokkien marginaaliveroaste on pysynyt samana tai sitä on alennettu ja pääoman verotusta on kevennetty.
Voittajia ja häviäjiä
Kristiina Karjanlahti kirjoittaa, että ”globalisaatio ja teknologinen kehitys on nostanut satoja miljoonia ihmisiä pois köyhyydestä ja kohentanut elintasoa kaikkialla maailmassa”.
Hänen mukaansa näitä hyötyjä on kokonaisuudessaan vaikea kiistää, mutta globalisaation hyödyt jakautuneet epätasaisesti.
”Voittajina voidaan nähdä etenkin Aasian maiden keskiluokkaan ja kaikkein korkeimpaan tuloluokkaan kuuluvia. Suhteessa näihin ryhmiin ovat joidenkin kehittyneiden maiden alempiin tuloluokkiin kuuluvat sekä maailmantalouden kaikkein köyhimmät hävinneet.”
lehti 