Matti Halosen työelämään on vielä aikaa, sillä nyt hän on kolmevuotias helsinkiläinen päiväkotilainen. Hän asuu kulttuurituottajaäidin ja linja-autonkuljettajaisän kanssa Käpylässä kaupungin vuokra-asunnossa, ja hänellä on kolme jo aikuista isoveljeä. Ennen palomiehen uraa Matti käy peruskoulun ja äidin vaatimuksesta lukion. Äiti ei halua, että poika joutuu jo 15-vuotiaana päättämään, mille työuralle pyrkii.
Matilla ei ole vielä harrastusta, mutta hän varmaankin alkaa pelata jalkapalloa – ehkä jo ensi kesänä – isoveljen tapaan.
– Se on lähes väistämätöntä Käpylässä, joka on jalkapalloaluetta, Aino Halonen sanoo.
Yhteiskunta on satsannut Mattiin jo nyt paljon rahaa.
Satavuotiaaksi
Matti Halonen voi hyvinkin nähdä Suomen toisen vuosisadan alusta loppuun. Jos kuolleisuuden lasku jatkuu kuten nyt, jo vuoden 1975 jälkeen syntyneistä pojista yli kymmenes ja tytöistä yli viidennes elää satavuotiaaksi, Matin ikäluokasta ehkä vielä isompi osa.
Onkin tärkeää oppia oppimaan.
– Toivon, että lapset osaavat joustaa ja oppia. Jos he tekevät 75-vuotiaiksi duunia, työurasta tulee tosi pitkä eikä siinä varmaan pärjää vain 2020-luvulla oppimallaan asialla, Aino Halonen sanoo.
Perheessä tunnetaan pätkätyöt.
– Se ehkä opettaa hyvällä tavalla sen, että ei kannata pelätä mitään vaan rohkeasti ryhtyä hommiin. Huono puoli se, että kovin isoa asuntolainaa ei kannata hankkia.
Aino Halonen ja Kari Santala lupaavat, että perinnöstä poikien ei tarvitse koskaan taistella.
– Jos haluavat rikastua, joutuvat hoitamaan sen ihan itse. Meiltä ei jää mitään.
Henkistä pääomaa he kuitenkin lupaavat. Matin kummatkin isovanhemmat asuvat samassa kaupungissa ja ympärillä on muutenkin laaja läheisten piiri. On enoja, serkkuja ja kavereita.
– Yhteyttä pidetään koko ajan, Halonen kertoo.
– En ole edes tullut ajatelleeksi, että isoveljet eivät katsoisi Matin perään, kun meistä aika jättää.
Hän toteaa, että perhe ei kuitenkaan tarkoita vain ydinperhettä.
– Itselleen voi rakentaa perheen. Meilläkin suurperheeseen mahtuu kaikenlaista orpoa.
Kysta ja kenkäpuhelin
Halonen ja Santala eivät pelkää Matin puolesta.
– Olemme kokeneet jo sen, että on myös helpotus vanhemmille, kun lapsi lähtee kotoa. Se on luonnollista.
Vanhemmat uskovat, että teknologia kehittyy tavalla, jota on mahdoton ennustaa. Halonen toteaa:
– Lapsena veljeni kanssa nauroimme kippurassa, kun telkkarissa Maxwell Smartilla oli kenkäpuhelin.
Jo nyt vanhemmat ovat kokeneet, mitä kehitys voi merkitä. Matin päässä oli kysta.
– Ennen niitä ei havaittu, mutta Matin kysta havaittiin jo raskausaikana. Se on ollut meidän elämän uskomaton lottovoitto, äiti kertoo.
Matin motorinen kehitys oli ennen leikkausta jäljessä, mutta jo viikko leikkauksen jälkeen nähtiin muutos.
– Yhteiskunta on satsannut Mattiin jo nyt niin paljon rahaa, että meidän tehtävämme on huolehtia, että hän pysyy hengissä ja kasvaa mukavaksi, täysjärkiseksi ihmiseksi, joka hoitaa oman osuutensa tästä diilistä.
Voi vaikuttaa
Matin vanhemmat uskovat, että Matilla on edessään hyvä elämä. Silti he eivät pidä pelkästään pahana vallalla olevaa mustaa kuvaa tulevaisuudesta: ympäristökatastrofi, polarisaatio, sotia, kulkutauteja…
– Jos tulevaisuudesta maalattaisiin vain ruusuista kuvaa, voisi heittäytyä laakereille lepäämään, Halonen pohtii.
Hän arvioi, että viimeistään Matin sukupolven jälkeen syntyvät lapset ovat erittäin vihaisia nyt vallassa olevalle sukupolvelle.
– He sättivät, että miksemme tehneet mitään. Onko ahneempaa meininkiä nähtykään kuin tämänhetkiset länsimaat?
Halonen puhuu vaikuttamisen puolesta. Esimerkiksi eriarvoistuminen ei ole luonnonlaki.
– Se ei tule kuin lumivyöry. Ilmastomuutos saattaa sisältää niin paljon liikkuvia palikoita, että emme pysty sitä hahmottamaan, mutta eriarvoistuminenhan on suorastaan naurettavan helppo ehkäistä pelkällä politiikalla ja jo tunnetuilla konsteilla, kuten äänestämisellä.
Suomessakin kannattaa syntyä hyvinvoivaan perheeseen
Suomessa tänään syntyvän lapsen lähtökohdat ovat erinomaiset: Satavuotias Suomi on järjestänyt hänelle päivähoidon, varhaiskasvatuksen ja peruskoulun, nuorisotyön, tulonsiirtojärjestelmän ja maailman parhaan neuvolajärjestelmän. On kasvatusneuvolat, oppilashuolto, lastensuojelu, jopa neuropsykiatrista osaamista maailman huipulta.
Jo raskausaikana tunnistetaan riskejä ja niitä osataan ennaltaehkäistä. Aivotutkimus ottaa huomioon lasten niin fyysiset kuin henkiset tarpeet. Tutkimuksilla on todistettu, että vuorovaikutus aktivoi lapsen aivoissa osa-alueita, jotka tuovat tyydytystä ja turvallisuudentunnetta. Tiedetään, miten tärkeää kosketus on. Vauvoja kannetaan kantoliinoissa, pidetään iholla ja sylissä, rintaruokintaan ja sormiruokintaan.
Terveydenhoidon keinot ja lääkkeet ovat parantuneet ja niitä on saatavilla. Esimerkiksi ahdistusta ja masennusta pystytään hoitamaan aiempaa paremmin, mikä näkyy siinä, että itsemurhien määrä on puoliintunut sitten 1980-luvun.
Jopa allergioiden hoito on kehittynyt.
Globalisaatiokin tuo hyvää: Se helpottaa liikkumista ja rikastaa kaikkien lasten kulttuurista pääomaa. Yhteydenpito on helppoa, voi vaikka skypettää tai lentää läheisten luo, jos nämä asuvat kaukana. Lasten ja nuorten kulttuuri on elävää ja sitä arvostetaan.
Elämä on tuvallisempaa kuin ennen. Siitä huolehtivat palovaroittimet, pyöräilykypärät, turvavyöt, turvaistuimet, turvatyynyt, pelastusliivit, mopokortit, liikennevalot, nopeusrajoitukset, valaistus, liukuesteet, lelujen ja muiden arkiesineiden säätely, päiväkotien ja koulujen koulutetut henkilökunnat.
Myös se tuo hyvää, että ihmisiä koulutetaan ja tutkimukseen ja tietoon perustuvia menetelmiä kehitetään.
Politiikalla voi päästä hyvään. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysuudistus antaa mahdollisuuden laadukkaisiin palveluihin, jos niin halutaan.
Keskiverrolla menee hyvin
Suomalainen keskivertolapsi syntyy kaupunkiin keskiluokkaiseen keskituloiseen perheeseen. Vanhemmat ovat aiempaa korkeammin koulutettuja ja heillä on mahdollisuus ottaa selvää, mikä lapsille on hyväksi.
– Suurin osa aikuisista onkin tässä aktiivisia ja haluaa lapselleen parasta, tutkija Elina Pekkarinen sanoo.
Tämä on tärkeää, sillä lapsuuden olosuhteet ratkaisevat Suomessakin paljon.
Lapsi pääsee varhaiskasvatuksen piiriin. Hänelle tarjotaan esiopetusta ja peruskoulu, joita kehitetään koko ajan. Myös harrastukset ovat aiempaa helpommin saavutettavissa ja niistä on tarjolla tietoa.
– Todennäköisesti se on joku joukkuelaji tai lapsi soittaa jotain instrumenttia, Pekkarinen ennustaa.
Peruskoulun jälkeen lapsi pääsee aiempaa helpommin kiinni jatko-opintoihin, koska koulutuksen siirtymien helpottaminen on poliittisella agendalla.
Töitäkin opintojen jälkeen todennäköisesti löytyy, sillä ikäluokkien pienentyessä tarjolla on yhä vähemmän tekijöitä. Jos lapsi päätyy sosiaali- tai hoiva-alalle, työllisyysnäkymät ovat erityisen hyvät.
Työelämä ei kuitenkaan ole ihan näin yksikertainen rasti.
– Työelämä muuttuu koko ajan, vaikka se ei ole muuttunut niin paljon kuin puheista voisi kuvitella. Toistaiseksi voimassaolevat työsuhteet ovat yhä tavallisimpia. Mutta entistä enemmän kannustetaan yrittäjyyteen ja yksinyrittäjyyteen. Epävarmuus sälytetään yksilön kannettavaksi, Pekkarinen sanoo.
Jatkossa työssä menestyminen edellyttää entistä enemmän opiskelua. Pitää olla myös kompetenssia jopa enemmän kuin nyt, vaikka nytkin sitä vaaditaan paljon.
– Jo meidän aikamme korostaa itseohjautuvuutta, ihmisen omaa vastuuta, aloitekykyisyyttä, aktiivisuutta, kaikenlaista kompetenssia, hän toteaa.
– Niitä kaikki eivät saa äidinmaidossa. Asiat menevät usein pieleen jo edellisessä sukupolvessa.
Köyhyys periytyy
Entistä enemmän onkin merkitystä sillä, millaisiin olosuhteisiin syntyy. Kun keskiluokalla ja varakkailla kaupunkilaisilla ja heidän lapsillaan menee entistä paremmin, toisin on köyhimmällä kymmenyksellä.
Pahoinvointi usein kasaantuu. Perheessä voi yhtä aikaa olla suhteellista köyhyyttä, koulunkäyntivaikeuksia, harrastusmahdollisuuksien puutetta, päihde- ja mielenterveysongelmia, vuorovaikutuksen ongelmia, väkivaltaa, sairauksia, varhaista eläköitymistä. Sekin ratkaisee, onko vanhemmilla töitä, onko tuloja, onko asunto, osataanko kasvattaa lasta, ymmärretäänkö, miten arkea ja elämää hallitaan. Jos ei, lapsen ennuste on heikko.
Köyhimmästä kymmenyksestä on entistä vaikeampi ponnistaa pois.
– Näin on, jos ei ole sosiaalista pääomaa, esimerkiksi mallia siitä, että kouluttautumalla ponnistetaan parempiin oloihin.
Polarisaatiokehitys voi johtaa siihen, että eri tulotason lapset käyvät eri kouluja ja harrastavat eri harrastuksia.
– Semmoinen eriarvoisuus on jo turvallisuuspoliittinen kysymys. Mitä eriarvoisempi yhteiskunta, sitä heikompi on koettuja faktinen turvallisuus. Syntyy enemmän konflikteja rikollisuutta, levottomuutta ja ihmisten välistä epäluottamusta.
Kaukana kaikesta
Huonommaksi elämä voi mennä myös syrjäseudun lapsilla. Heidän tilanteeseensa vaikuttavat muun muassa muutokset kouluverkostossa ja joukkoliikenteen tarjonnassa. Harrastusmahdollisuuksia tai kavereitakaan ei usein ole lähellä.
Lapsi voi joutua lähtemään 15-vuotiaana kotoaan voidakseen opiskella. Jo sitä ennen koulumatka on pitkä. Se edesauttaa maaseudun tyhjenemistä.
– Entä varhaiskasvatus? Onko motivaatiota kuljettaa lasta syrjäkylältä puolipäiväiseen varhaiskasvatukseen? Pekkarinen kysyy.
Hän muistuttaa kuitenkin siitä, että syrjäseudulla elämisessä on myös useita vahvuustekijöitä, ja siksi sitä tulisi nykyistä enemmän tutkia ja ymmärtää.
Oma ryhmänsä ovat maahanmuuttajat.
– Meidän pitää muistaa, että meille tulee lapsia ja nuoria, joilla voi olla erittäin pahoja traumoja ja ylisukupolvista pahoinvointia, jopa nälkiintymistä. Meillä täytyy olla osaamista vastata heidän ongelmiinsa. Tarvitsemme heidät veronmaksajiksi ja taakankantajiksi, koska ikäluokat Suomessa ovat aiempaa pienimmät.
Hankalimpia ovat globaalit uhat. Vaikka maailman lasten kuolleisuus vähentynyt, riskejä aiheuttavat erityisesti ilmastonmuutos ja konfliktit. Ilmastopakolaisuus todennäköisesti lisääntyy ja koskee jopa Eurooppaa.
uutiskirje 
