Yhdysvaltain kahden suuren puolueen johtajavalinnat eivät yleensä herätä suuria intohimoja, eivätkä puheenjohtajat ole edes kansallisesti kovin tunnettuja poliitikkoja.
Toisin oli nyt, kun demokraattisen puolueen kansallinen komitea (DNC) kokoontui lauantaina valitsemaan puheenjohtajaa Atlantaan. Valituksi tuli entinen työministeri Tom Perez, joka toisella kierroksella löi edustajainhuoneen jäsenen Keith Ellisonin äänin 235–200.
Vaikka pääehdokkaiksi muotoutuneiden Perezin ja Ellisonin ohjelmajulistuksissa ei ollut suuria eroja, oli kyseessä selvä linjavaali. Ellison profiloitui puolueen uudistumista vaativien ehdokkaana, Perez lähempänä keskustaa olevana puolueen silmäätekevien suosikkina.
Perez ja Ellison yrittivät itse heti vaalin ratkettua hälventää skismaa.
Esivaalien uusintaottelu
Tavallaan kyseessä oli myös uusintaottelu presidenttiehdokkuutta tavoitelleiden Bernie Sandersin ja Hillary Clintonin välillä.
Ensin ilmoitti syksyllä ehdokkuudestaan Ellison, ja hänen taakseen ryhmittyi demokraattien vasemmistosiipi Sandersin ja Elizabeth Warrenin johdolla sekä useat puolueen liepeillä toimivat uudet ja vanhat kansalaisjärjestöt.
Perezin lähdettyä mukaan ilmaisivat Clintonin ja Barack Obaman leirit tukensa hänelle.
Perez, 55, toimi työministerinä Obaman hallituksessa 2013–2017. Perezin vanhemmat olivat kotoisin Dominikaanisesta tasavallasta, joten hän kuuluu Yhdysvaltain latinoväestöön.
Ellison, 53, on ensimmäinen muslimi Yhdysvaltain kongressissa. Hän on istunut edustajainhuoneessa vuodesta 2007 lähtien Minnesotasta valittuna. Ellison kuuluu afrikkalaisamerikkalaisiin.
Ellisonin kannattajat pettyneitä
Monet Ellisonin kannattajat olivat hyvin pettyneitä siihen, ettei häntä valittu. Esimerkiksi Democracy for America -ryhmän johtaja Jim Dean sanoi, että ”tästä tuli jälleen menetetty tilaisuus demokraattiselle puolueelle sen yrittäessä tulla uudelleen merkittäväksi”.
Friends of the Earth Action -ryhmän johtaja Eric Pica sanoi tuloksen osoittavan, että ”DNC:llä ei ole kosketusta Amerikan kansaan eikä sen tarpeisiin. Demokraattien johtajat olivat tienhaarassa, ja he valitsivat jatkamisen Clintonin epäonnistuneella linjalla, jossa etusijalle asetetaan varakkaat lahjoittajat eivätkä perustason aktivistit”.
Ellisonia kannattaneen sairaanhoitajien ammattiliiton (NNU) varapuheenjohtaja Jean Ross sanoi, että ”uskoimme meillä olevan todellisen mahdollisuuden muuttaa puolueen suuntaa. Mutta ilmeisesti vanha kaarti haluaa jatkaa tappioihin johtavalla tiellä”.
Ristiriitaa hälvennettiin
Perez ja Ellison yrittivät itse heti vaalin ratkettua hälventää skismaa.
Perez ilmoitti kiitospuheensa alussa ottavansa Ellisonin varapuheenjohtajakseen. Myös toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin nainen Ellisonin leiristä, ay-taustainen Maria Elena Durazo.
Ellison sanoi omassa puheessaan, että ”meillä ei ole sitä ylellisyyttä, että lähtisimme tästä huoneesta jakautuneina”.
Yhteinen vihollinen on tietysti Donald Trump. Toistaiseksi kaikki näyttävimmät vastarintatoimet Trumpia vastaan on järjestetty demokraateista riippumatta. Näitä olivat Trumpin virkaanastujaispäivän jälkeen miljoonia osanottajia keränneet naisten marssit, lentokentillä järjestetyt mielenosoitukset maahantulokieltoja vastaan sekä nyt kongressin istuntotauon aikana republikaaniedustajia vastaan heidän kansalaistapaamisissaan virinneet ärhäkät protestit.
Vasemmisto ei enää marginaalia
Luultavasti Tom Perezkin on vasemmistolaisin puheenjohtaja demokraattipuolueessa vuosikymmeniin. Hän oli varmaankin vasemmistolaisin niistä vaihtoehdoista, jonka taakse puolueen eliitti pystyi tukensa asettamaan.
Ellisonin tappiosta huolimatta Sandersin kampanja on piristänyt Yhdysvaltain vasemmistolaisia, liberaaleja tai edistyksellisiä – kaikkia nimityksiä käytetään. Puolueen eliitti ei voi enää suhtautua heihin kuin marginaali-ilmiöön.
uutiskirje 
