Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun
Pääministeri Mirek Topolanekin johtavan hallituspuolueen ODS:n tuoretta kongressia voi luonnehtia svejkiläis-kafkamaiseksi tragikomediaksi. Tshekki on Irlannin ohella ainoa EU-maa, joka ei ole vahvistanut Lissabonin sopimusta.
Tuorein lehmänkauppa tehtiin tiistaina. ODS:n kongressin päätösten hengessä Topolanekin johtava puolue voisi hyväksyä Lissabonin, jos parlamentin enemmistö suostuu ensisijaisesti vahvistamaan Yhdysvaltain ohjuskilven tutkatukikohtaa koskevat sopimukset.
Väliaikaisen sovitteluratkaisun mukaan Lissabonin käsittely siirtyy helmikuun alkuun samaan istuntoon, johon mahdollisesti tuodaan tukikohdan perustaminen.
Klaus hylkäsi
oman puolueensa
Jos Lissabonin käsittelyä ei olisi edes muodollisesti avattu, opposition sosiaalidemokraatit olisivat siirtyneet eduskuntatyössä nollatoleranssiin. EU-tehtävissä pyörivien ministeri-kansanedustajien poissaoloa olisi armotta käytetty hyväksi parlamentissa, jossa parin vuoden takainen vaalitulos saneli voimasuhteeksi tasapelin 100–100.
Topolanek on hallinnut parin vuoden ajan demareilta ”ostamiensa” loikkareiden turvin. Lokakuun aluevaalit toivat ODS:lle tsunamitappion. Puolue menetti asiallisesti maan kaikkien itsehallintoalueiden (läänien) hallitukset demareille ja kommunistipuolueelle.
Nyt Topolanekin ODS kärsi kongressissaan uuden tappion. Presidentti Vaclav Klaus, puolueen perustaja-isä ja kunniapuheenjohtaja, jätti puolueensa lopullisesti.
Klausin mielestä ODS on hylännyt puhtaat oikeistolaiset arvot ja muuttunut lobbistiseksi – selkokielelle tulkiten: korruption saastuttamaksi puolueeksi.
Klausin lähtö laukaisi uuden oikeistopuolueen synnyn. Se saattaa syntyä jo lähipäivinä. Miten se jakaa vanhan ODS:n ja miten se käyttäytyy äänestyksissä, pysyy toistaiseksi arvoituksena.
Topolanekin apupuolueet ovat jo hajonneet. Sinivihreä Martin Bursik johtaa parlamentissa enää neljää uskollista. Aluevaaleissa Bursik neljine ministereineen sai kolmen prosentin kannatuksen. Kristillisten ryhmästä 1–3 edustajaa äänestää omapäisesti.
Tutkakiistely
nyt asemasotaa
Tshekin politiikan kaksi kompastuskiveä, Yhdysvaltain tutkatukikohdan ja EU:n Lissabonin sopimuksen voisi teknisesti raivata nopeasti.
Hallitus ja senaatti ovat jo hyväksyneet Yhdysvaltain kanssa solmitun pääsopimuksen ja USA:n joukkojen toimintaa säätelevän sopimuksen. Enää ei puutu muuta kuin lopullisen äänestyksen enemmistö.
Tutkakiistely on jo juuttunut asemasodaksi. Kansalaisten valtaenemmistö, 60–70 prosenttia pysyy sinnikkäästi vastarinnassa hallituksen mittavasta propagandasta ja manipulaatiosta huolimatta.
Edes Topolanek ei enää kehtaa pelotella Pohjois-Korean tai Iranin roisto-ohjuksilla. Oikeisto myöntää tutkan aseeksi Venäjän imperialistista nousua vastaan. ”En halua enää herätä siihen toivottomuuteen kuin 1968”, perusteli Topolanek tutkaa ODS:n kongressissa.
Samalla kaikki odottavat George W. Bushin poistumista ja Barack Obaman uuden hallinnon avausta.
Tuoreessa lausunnossa ulkoministeri Karel Schwarzenberg ounasteli USA:n talouskriisin ehkä siirtävän koko kilpihanketta muutamilla vuosilla.
Tätä taustaa vasten tutkan vastustajat ihmettelevät euroministeri Alexandr Vondran intoa saada tukikohta hyväksytyksi heti ja hinnalla millä hyvänsä. Etenkin kun kilpihanke ilmiselvästi jakaa Euroopan mielipidettä.
Omituinen kiire tuskin vahvistaa Tshekin edellytyksiä hoitaa EU:n nimissä arkoja ja luottamusta vaativia Venäjän-suhteita.
Vaclav Klaus
toisinajattelijana
Tshekin presidentin kriittinen kanta EU:n supervaltion rakentamista vastaan on pysynyt johdonmukaisena vuosien ajan. Sitä tuskin voi pitää tahallisena pelaamisena amerikkalaisten pussiin.
Klausista on kuitenkin helposti voitu rakentaa jonkinlainen kummajainen, mediamörkö. Klaus ei todellakaan ujostele esittää ääneen omaa kantaansa. Toisaalta jo miehen narsistisen ylimielinen, konservatiivista etikettiä palvova tyyli ärsyttää monia.
Mutta Klaus osaa pelata myös omaa mediapeliään. Kun Brysselin koneisto painostaa Irlantia hylkäämään kansanäänestyksen ei-tuloksen, Klaus hakeutui Irlannin-vierailullaan tukemaan ei-kannan esittäjiä.
Moittijoille hän vastasi esiintyvänsä dissidenttinä, toisinajattelijana, valtavirtaa vastaan. Klaus rinnasti tekonsa presidentti François Mitterrandin Prahan-vierailuun 1988, kun tämä silloisten kommunisti-isäntiensä mielen vastaisesti lounasti mm. Vaclav Havelin ja kumppaneiden kanssa. Silloin yhdet moittivat, toiset kiittivät, nyt Belfastissa kävi samoin, piruilee Klaus.
Tshekeillä huoli
Benesin dekreeteistä
Klausia parjaavan mediakohun varjoon jää valitettavasti tshekkien yhden osan ilmeisen oikeutettu huoli Lissabonin vaikutuksesta.
Karkeasti tiivistäen: Lissabonin pelätään avaavan tien Tshekin lähihistorian kipupisteen, ns. presidentti Edvard Benesin dekreettien kiertämiseen.
Nämä ns. dekreetit ovat presidentti Benesin Tshekkoslovakian demokraattisen Lontoon-pakolaishallituksen lait, jotka säädettiin perustuslaillisessa järjestyksessä toisen maailmansodan ja natsimiehityksen aikana ja heti sen jälkeen vuosina 1940–1946.
Niiden puitteissa Tshekkoslovakia voittajavaltiona hoiti maailmansodan jälkeiset ratkaisut. Muun muassa saksalais- ja unkarilaisvähemmistöt, ”petturit ja kollaboraattorit” menettivät välittömästi sodan päättymisen oloissa kansalaisoikeutensa ja omaisuutensa, sittemmin osana miehitys- ja sotakorvausta.
Presidentti Klausia tukeva europarlamentin jäsen Vladimir Zelezny, Tshekin Nova-television entinen pääjohtaja, selvitti äsken ongelmaa laajassa haastattelussa: Lissabon ei suoraan murra dekreettejä.
Kuitenkin sopimuksen uudeksi osaksi liitetty perusoikeuksien ja vapauksien osuus laajentaa ja mahdollistaa uudet käytännöt. Kun tähän asti Tshekin tuomioistuimet korkeimpia asteita myöten ovat torjuneet sudeettisaksalaisten omaisuuden palautukset, nyt niiden ratkaisu siirtyisi Luxemburgiin.
”Siellä joku maltalainen, suomalainen tai portugalilainen päättäisi, onko sudeettisaksalaisella, nyt Euroopan kansalaisella samat oikeudet meidän maaperällämme kuin tshekillä”, maalailee Zelezny. ”Historiattomat tuomarit” voisivat päättää näin muodollisen tasavertaisuuden pohjalla.
Lissabonin sallimaan kiertotiehen luottaen ilmoitti jo nyt yhden saksalaisen aatelissuvun vesa vaativansa omaisuuksia takaisin, vaikka aikaisemmat vaatimukset on torjuttu perustuslakituomioistuimen tasolla.
Kun Tshekkoslovakian samettikumous alkoi yksityistää valtionomaisuutta, merkittävä osa siitä oli historiallisesti (pääomana, osaomistuksina) saksalaisperäistä. Tämä omistus on kuitenkin nyt juuri ODS:n kapitalistien ja uusrikkaiden mahdin perustana.
Lienee ymmärrettävää, että oikeisto mieluiten katsoo, mitä kaikkia myönnytyksiä Bryssel tarjoaa irlantilaisille Lissabonin hyväksymiseksi. Ehkä myös Tshekki saa jälkijättöisesti poikkeuksia sopimukseen.
Tai ehkä presidentti Klaus hautaa Lissabonin lopullisesti.
lehti 