Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä koko vuosikasvu runkopuuna, kaikissa maamme metsissä.
50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsäntutkimuslaitoksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.
Huikari oli kerännyt väitöskirjaansa soistumisen mittausaineistoa Perämeren maankohoamisen alueelta. Hän osoitti Simon kunnan ja Kemin maalaiskunnan väliseltä rajalinjalta keräämällään aineistolla, että soistumista tapahtuu edelleen ja nimenomaan kangasmailla. Järvien umpeenkasvun osuus soistumisesta oli vain kymmenen prosenttia.
Kangasmetsien soistumiselle oli saatava loppu. Metsämme on parannettava, ojittamalla. Alkoi metsänparannuksen kausi. Puu alkoi ojikoilla kasvaa, aloimme nousta metsänkasvun pohjapaalulta ylöspäin.
100 miljoonan kuution paalua aloimme tavoitella 1900-luvun loppupuolella, metsänuudistamisen kaudella. Vajaatuottoiset metsät uudistettiin täystuottoisiksi metsiksi niillä siemenillä ja taimilla, mitä alueen siemenpuut antoivat. Laskennallisesti saavutimme satasen paalun vuonna 2008.
Puuperimältään vakiintuneiden puiden uudistamiseen perustuu myös metsän jatkuva kasvatus. Aiheen nestori, Rovaniemen metsäntutkimusaseman ensimmäisenä johtajana 1970-luvulla toiminut professori Erkki Lähde on markkinoinut aihetta etenkin metsän etäomistajille jo vuosikaudet.
Nykyajan biotalous hamuaa talousmetsistämme biomassaa yhä enemmän. Kasvun tähtäimeen on jo otettu 150 miljoonan kuution paalu. Sen saavuttamiseen eivät metsän parantaminen ja uudistaminen enää riitä. Tarvitsemme parannettua metsänviljelyä.
Luonnonvarakeskus on osoittanut, että havumetsiemme vuosikasvu nousee edelleen 15–30 prosentilla, kun siirrymme maatiaissiemenestä jalostettuihin istutustaimiin. Ne ovat peräisin siemenestä, joka on saatu risteyttämällä sekä tasaisen varmoja kotimaisia että hieman eteläisempiä, kovakasvuisia ja hyvälaatuisia lähtöpuita.
Havupuun taimen hienoinen eteläisyys sopii jo lämmenneeseen ilmastoomme. Hieman eteläisempi puu kasvaa aina pohjoista puuta nopeammin.
Puun kasvu edelleen kohenee, kun viljelyalan ensin muokkaa ja viljelytaimikon sitten perkaa entistä huolellisemmin ja entistä varhaisemmassa vaiheessa.
Kolmas puunkasvun ponne on täsmälannoitus. Kangasmetsien puut hyötyvät typestä, suometsien puut hyötyvät lämpövoimalan tuhkasta.
Suomen metsillä menee mukavasti, ainakin jos sitä mittaa viljelymetsien terveen puun vuosikasvulla. Osansa metsien hyvinvointiin on antanut kasvihuoneilmiön hiilidioksidi. Sen päivittäinen mittaus ilmakehästä alkoi vuonna 1958 Mauna Loan vuorella Hawaijilla. Silloin hiilidioksidin pitoisuus ilmassa oli 315 miljoonasosaa. Maaliskuussa 2017 lukema on 407 miljoonasosaa, eli 29 prosenttia korkeampi.
Ilmakehän lisääntyvä hiilidioksidi on metsien kaasumainen lannoite. Metsien ulkopuolella hiilidioksidilla lannoitetaan esimerkiksi kasvihuonemansikkaa ja -vadelmaa. Nekin kasvavat kasvihuoneilmiössä pulskemmiksi ja entistä nopeammin.
Kun jatkamme muuttuneessa ilmastossamme parannetun metsänviljelyn tiellä, kansallinen 150 miljoonan kuution etappi on mahdollinen saavuttaa. Laskennallisesti se voi tapahtua jo vuonna 2035. Tähän paaluun suomalainen biotalous tykästyy.
Veli Pohjonen
Kuusamo
uutiskirje 
