Kommentti: Asumistuen leikkaus ajaa tuloloukkuun

Viime vuoden syyskuussa valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) nimesi Tuulia Hakola-Uusitalon johtaman kannustinloukkujen purkamista valmistelevan työryhmän. Samassa yhteydessä hän julisti, että ”asumistuki on kaikkein merkittävin siinä kokonaisuudessa, kannattaako työtä ottaa vastaan”.

Seuraavaksi hän nosti toimeentulotuen ja erilaiset maksut, joista hän pitää tärkeänä päivähoitomaksua.

Näistä maksuista etenkin asumistuki ja toimeentulotuki ovat kaikkein heikoimmassa oleville tärkeitä toimeentulon lähteitä. Korkeat tulorajat ovat vaikeuttaneet etenkin pieni- ja keskituloisten perheiden toimeentuloa. Hallitus päätti puoliväliriihessä aivan oikeansuuntaisesta päivähoitomaksujen tarkistamisesta.

Hallitus päätti puoliväliriihessä säätää asumistukeen neliökohtaisen vuokrakaton. Lisäksi vuokrat sidotaan elinkustannusindeksiin nykyisen vuokraindeksin sijaan.

Käytännössä hallitus rakensi leikkurin asumistukeen: se leikkaa valtion asumistukimenoja ja siirtää vastuuta korkeista vuokrista vuokralaisille itselleen, mikäli kasvukeskusten vuokrat nousevat edelleen selvästi yleisiä elinkustannuksia nopeammin.

Tuskin alentaa vuokria

Hallitus arvioi säästävänsä asumistukimenoissa 30 miljoonaa. Tästä säästöstä valuu kasvaviin toimeentulotukimenoihin 17 miljoonaa. Asumistuen leikkaus näyttäisi säästävän 13 miljoonaa. Tämä on noin 0,6 prosenttiyksikköä vuoden 2016 asumistukimenoista, jotka olivat 1,9 miljardia.

Hallitus haaveilee, että tällä muutoksella saadaan 500–800 ihmistä töihin. Se uskoo myös vuokrien lähtevän laskuun. Kelan tutkija Pertti Honkanen on osoittanut, että näin ei ole tapahtunut, vaikka asumistuki ei nousisi.

Myöskään tuoreeltaan hallituksen päätöstä kommentoinut Vuokranantajien toiminnanjohtaja Mia Koro-Kanerva (Kauppalehti 26.4.) ei usko vuokrien nousun taittuvan pääkaupunkiseudulla hallituksen päättämillä asumistuen muutoksilla.

Koro-Kanerva sekä johtaja Jarmo Linden Arasta arvioivat, että neliövuokrakatto suuntaa kysyntää matalamman neliövuokran asuntoihin kaupungin reuna-alueille.

Näin alueiden välinen eriarvoistuminen syvenee.

Kuka puhuisi asumiskustannusten jarruttamisesta?

Asumistukimuutos vyörytettiin kokoomuksen ja keskustan voimin. Ministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) nosti esiin neliöhintaleikkurin jo alkuvuodesta. Kelasta eläkkeelle siirtynyt pääjohtaja Liisa Hyssälä (kesk.) kauhisteli jäähyväishaastatteluissaan asumistuen rajua kasvua. Moni muukin on heidän lisäkseen propagoinut kohonneista asumistukimenoista.

Asumistuesta puhuttaessa päivitellään tukimenojen kasvua. Mutta kuka puhuisi asumiskustannusten ja vuokran korotusten jarruttamisen puolesta? Vasemmistoliitto on esittänyt jo vuosi sitten vuokrankorotusjarrua suurimpiin kasvukeskuksiin Saksan mallin mukaisesti.

Suomessa vuokrien määrittäminen on vuodesta 1995 ollut vapaata ja vuokralaisen asumisturva heikkoa. Tämä vetää puoleensa myös helppoja voittoja ja varmaa sijoituskohdetta etsiviä kansainvälisiä sijoittajia.

Jarmo Lindenin mukaan pitäisikin tosissaan laajentaa kohtuuhintaista asuntokantaa. Tarjolla pitää olla asumista, joka perustuu todellisiin kustannuksiin eikä suurimpaan markkinoilta saatavaan tuottoon, jota yhteiskunta käytännössä tukee nopeasti kasvavilla asumis- ja toimeentulotukimenoilla.

Kansantalouden kokonaisedunkin kannalta on järkevää, että ihmisten lompakosta suuren siivun vievät asumismenot olisivat tuloihin nähden kohtuulliset, enintään 25–30 prosenttia. Asuminen on kaiken muun hyvinvoinnin perusta. Asuntomarkkinoilla tarvitaan enemmän kohtuutta pieni- ja keskituloisten näkökulmasta.

Suomen kilpailukykykin kiittää, jos asumismenot kasvukeskuksissa saadaan aisoihin, Linden toteaa.

Ihmisiä työnnetään toimeentulotuelle

Asumistuen muutokset saattavat johtaa ryntäykseen toimeentulotuen puolelle. Kelassa saattavat lisääntyä perustoimeentuloa hakevien määrät ja kunnissa taas harkinnanvaraista tai ennaltaehkäisevää toimeentulotukea tarvitsevat.

Hallituksen päätös on sosiaalipoliittisesti sietämätön. Se työntää jälleen kerran ihmisiä viimesijaiselle toimeentulotuelle leikkaamalla syyperusteista asumistukea. Samaan aikaan hallitus ilmoittaa sosiaaliturvan uudistuksen valmistelusta, jossa asumisen tuki tulisi hoitaa asumistuen, ei toimeentulotuen kautta.

Tämä kuulostaa nykyisen hallituksen linjaamana uhkaukselta, vaikka se voisi olla mahdollisuus. Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen on linjannut Kelan tavoitteeksi viiden minimietuuden yhdistämisen yhteen lakiin.

Ne ovat hänen mukaansa tyypillisiä minimietuuksia eli sairauspäiväraha, työmarkkinatuki, peruspäiväraha, toimeentulotuki ja mahdollisesti asumiseen liittyvä tuki.