Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin mukaan eduskunnan käsittelyyn tulleessa valinnanvapauslaissa on kyse siitä, miten ja mihin käytetään 20 miljardia euroa julkisia varoja vuosittain. Samoin siitä, miten elintärkeät palvelut kuten sairaanhoito, vanhuspalvelut, lastensuojelu, neuvolat ja vammaispalvelut toimivat.
– Koska kyse on niin yhteiskunnan kuin kansalaisten näkökulmasta näin tärkeistä palveluista, on anteeksiantamatonta, että hallitus etenee palveluiden pakkoyhtiöittämis- ja ulkoistamismallilla, johon sisältyy huomattavan paljon riskejä, joka on saanut huomattavan laajaa asiantuntijakritiikkiä ja kaiken lisäksi aikataulussa, joka huomattavan monen tahon mielestä on järjetön, Andersson sanoi lain lähetekeskustelussa.
Uudistus on tämän vaalikauden suurin poliittinen kysymys. Vasemmistoliiton tavoitteena on saada hallitus perääntymään suunnitelmistaan markkinaehtoistaa laajasti sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut.
Järjestelmä pirstoutuu
Hallitus muutti jonkin verran esitystään tiistaina ennen kuin se annettiin eduskunnalle. Viilattuunkin esitykseen jäivät ongelmat, joista pakkoyhtiöittämisen yhteydessä on koko ajan puhuttu.
Anderssonin mukaan ensinnäkään integraatiota ei tule, vaan monimutkainen ja pirstoutunut palvelujärjestelmä.
– Lyhytaikaisen tuen tarpeessa olevien pitäisi käyttää yksityisen sote-keskuksen palveluita ja pitkäaikaisia palveluita käyttävien kääntyä maakunnan liikelaitoksen puoleen. Lapsiperheiden osalta hallituksen malli tarkoittaa esimerkiksi, että neuvolapalvelut voivat olla yksityisen firman sote-keskuksen tuottamia, kun opiskelijaterveydenhuolto ja lastensuojelu ovat maakunnan liikelaitoksella, hän havainnollisti.
Järjestelmää monimutkaistavat lisäksi asiakassetelit ja henkilökohtaiset budjetit, joilla maakunnan palveluiden piirissä olevat eivät voi valita maakunnan palveluita.
Anderssonin mukaan integraatio ei ole jotain sellaista mitä “kirjoitetaan pykäliin”.
– Se on konkreettinen yhteistyö, jota sosiaali- ja terveysalan eri ammattilaiset keskenään tekevät. Sellaista ei voi syntyä, kun niin henkilökunta kuin potilaat seilaavat eri sote-keskusten, asiakassetelillä pyörivien alihankkijafirmojen, maakunnan liikelaitoksen, maakunnan yhtiön ja maakunnan alihankkijafirmojen välillä.
Kermankuorintaan monta tapaa
Myös kermankuorinta on Anderssonin mukaan edelleen mahdollista, samoin ”edullisten potilaiden” valikointi. Se voi tapahtua esimerkiksi sijoittumalla kasvukeskusten yritysten näkökulmasta edullisille alueille. Työterveyshuollon takia isoilla yrityksillä on jo tiedot suhteellisen terveistä asiakkaistaan.
Maakunnan liikelaitos eli julkinen puoli kantaisi edelleen vastuun kalleinta ja pitkäaikaista hoitoa vaativista potilaista.
Mikäli riskit toteutuvat, malli johtaa Anderssonin mukaan kaaokseen suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kustannukset nousevat, mutta tasa-arvo vähenee.
Hän myös paheksui hankkeen aikataulun järjettömäksi.
– Kaikissa vaikuttavuusarvioinneissa, mitä tästä mallista on tehty, varoitetaan siitä, kuinka markkinoiden avaamisvaihe on kriittinen. Sen voi tehdä vain kerran, ja jos siinä epäonnistutaan, joudutaan seurauksia korjaamaan pitkään ja kalliisti.
– Aikataulun höllentäminen kuudella kuukaudella ei millään tavalla vastaa siihen laajaan kritiikkiin, mitä järjetöntä aikataulua kohtaan on esitetty. Ainoa syy minkä takia tällaisesta aikataulusta pidetään kiinni on se, että hallitus tietää, että tällä mallilla ei ole tukea hallituspuolueiden ulkopuolella. Se on kovin heikko perustelu, kun kyse on näin tärkeistä palveluista.
Vastuu maakunnille, jotka tuottavat
Vasemmistoliiton oma malli rakentuu sen varaan, että vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudesta siirretään maakuntiin, niin että maakunta toimii pääasiallisena tuottajana.
– Silloin toteutuu laajemmat hartiat, silloin toteutuu integraatio ja silloin on edellytyksiä parantaa hoidon tasa-arvoa niin alueellisesti kuin eri väestöryhmien välillä. Tämä ei myöskään poissulje muita tuottajia, Andersson sanoi.
Maakunnat voisivat hänen mukaansa harkintansa mukaan täydentää omaa palveluvalikoimaansa ulkoa hankituilla palveluilla. Potilaan itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta voitaisiin kehittää niin, että hänellä olisi mahdollisuus olla mukana suunnittelemassa palvelukokonaisuuksia ja valita hoitoammattilaisia.
Häpeäksi juhlavuodelle
Andersson sanoi, että näin isoja ja kansalaisten tasa-arvon ja hyvinvoinnin kannalta tärkeitä hankkeita pitää viedä eteenpäin mahdollisimman laajassa poliittisessa yhteisymmärryksessä.
– Hallituksen toimintamalli soten osalta on häpeäksi Suomen satavuotisjuhlavuodelle. Parlamentaarinen valmistelu on hitaampaa ja työläämpää kuin hallituksen sisällä tekeminen, kyllä, mutta se on ainoa vastuullinen tie, kun kyse on näin isosta ja tärkeästä kokonaisuudesta.
– Vasemmistoliitto on jo kerännyt lähes 20 000 allekirjoitusta oikeudenmukaisen sote-uudistuksen puolesta. Suomalaiset kaipaavat tasa-arvoisempia palveluita. He eivät kaipaa yritysten ehdoilla tehtyä kaaosta, Andersson sanoi.
lehti 