Peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) esiintyi eilisessä hallituksen tiedotustilaisuudessa yhtä rasittuneen oloisena kuin pitkänmatkan juoksija, joka yrittää selitellä tulostaan juoksun jälkeen, joka ei mennyt nappiin.
Keskusta taipui kokoomuksen tahtoon sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapauden säätämisestä. Vastineeksi se sai kauan ajamansa puolueen valtaa kasvattavat maakunnat.
Kokoomuksen Paula Risikko (kok.) äityi kehumaan perustettavia sotekeskuksia sosiaalipuolen ja kansanterveyden kehdoiksi.
Rehula ja Risikko vakuuttelivat, että pienyrityksille annetaan mahdollisuus perustaa eri tavoin yhteenliittymiä.
Risikolla on syytäkin tähän, sillä sote-uudistus uhkaa heikentää nykyisestäänkin palveluketjuja ja palvelujen integraatiota. Palvelut hajoavat maakunnan liikelaitoksiin, yksityisiin terveysalan yrityksiin sekä järjestöihin.
Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilalla (ps.) ei ollut juuri mitään muuta sanottavaa kuin diibadaabaa tunnin kestäneessä tiedotustilaisuudessa valinnanvapaudesta.
Sotepalvelut keskittyvät väistämättä suuryrityksille
Hallitus lavensi viime metreillä sotekeskusten palveluvalikkoa. Sotekeskukset tarjoavat myös sosiaalipalvelujen neuvonnan lisäksi muun muassa kotisairaanhoitoa sekä neuvontaa mielenterveyspalvelujen ja päihdehuollon asiakkaille.
Laajennuksesta älähtivät yksityisen terveysbisneksen edunvalvojat: palveluvalikon laajuus uhkaa bisneksen kannattavuutta. Potilaan kannalta parantunut malli sulkee aiempaa useamman pienen yrityksen sekä sote-alan järjestöt pois markkinoilta.
Rehula ja Risikko vakuuttelivat, että pienyrityksille annetaan mahdollisuus perustaa eri tavoin yhteenliittymiä. Nämä voivat avata sotekeskuksen.
Sotekeskuksen pitää tarjota lain määrittelemät palvelut, mikäli se aikoo päästä Kelan pitämälle listalle.
Sotekeskus ei voi tehdä alihankintoja. Sen sijaan asiakkaalla on oikeus saada asiakasseteli sellaisiin palveluihin, joita sotekeskus ei tarjoa. Tällainen palvelu on esimerkiksi fysioterapia.
Tiedotustilaisuudessa soteuudistusta vetänyt Tuomas Pöysti väläytti parikin kertaa, että yli 90 prosenttia sotealan yrityksistä on mikro- ja pienyrityksiä.
Määrä ei kerro mitään näiden yritysten kyvystä kilpailla esimerkiksi sellaisten jättien kuin Suomen Attendon (liikevaihto lähes 450 miljoonaa vuonna 2016), Mehiläisen (kokonaismyynti yli 500 milj. 2015) ja Terveystalo-konsernin (liikevaihto yli 320 miljoonaa vuonna 2015) kanssa.
Yhteisöveroa nämä maksoivat vuonna 2015 yhteensä 8,6 miljoonaa euroa.
Kermankuorinta estetään – vai estetäänkö?
Rehula painotti, että hallitus on muuttanut aikaisempaa esitystään valinnanvapaudesta siihen suuntaan, että kermankuorinta olisi mahdotonta. Palveluntuottaja ei voi valita asiakkaitaan niin kauan, kun potilaskiintiö ei ole täynnä.
Kermankuorinnan intressiä on kavennettu lupaamalla palveluntuottajille rahoitus, joka vastaisi aiempaa paremmin hoitoisuutta.
Alunperin maakuntien piti jakaa rahat sotekeskuksille pääluvun mukaan eikä potilaiden määrän mukaan. Nyt otetaan mukaan myös ikä ja sairastavuus. Rehulan mukaan myöhemmin voidaan harkita hoitoisuuden tarpeen ja terveystilanteen ottamista huomioon.
Rahoitusmalli on erittäin ongelmallinen. Hyvin todennäköisesti syntyy vastaava tilanne maakunnan ja sotekeskusten välille, mikä vallitsee tällä hetkellä sairaanhoitopiirien ja kuntien välillä. Kunnat rahoittavat osin erikoissairaanhoidon, ja ne maksavat, jos erikoissairaanhoidon budjetti ylittyy.
Tulevaisuudessa lisäbudjettia ei tule, vaan maakunnan myöntämän rahan pitää riittää koko vuodeksi. Lopullinen vastuu hoitamattomasta potilaasta kaatuu maakunnalle.
Valinnanvapaus täysillä peruspalveluihin
Valinnanvapaus kohdistuu erityisesti terveydenhuollon peruspalveluihin. Erikoissairaanhoito siirtyy sairaanhoitopiireistä maakuntien vastuulle.
Hyvinvointialan liiton toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas harmittelee (Kauppalehti 10.5.), että maakuntien pitää ottaa asiakassetelin piiriin vain 15 prosenttia palveluista. Erikoissairaanhoidon siirtäminen tätä laajemmin yksityisille markkinoille onkin maakuntavaltuustoista kiinni.
Kuntien peruspalvelut heitetään kylmiltään terveysbisnesmarkkinoille. Kunnat eivät ehdi valmistautua kilpailutukseen valinnanvapauslain säätämän ajan puitteissa.
Uudistus tulee voimaan vuoden 2019 alussa. Julkiselle puolelle jää vajaa vuosi aikaa yhtiöittää palvelunsa, mikäli maakunta ei saa lisäaikaa.
Lisäaikaa voi saada perustelluista syistä, mutta viimeistään vuoden 2023 alussa tulee myös erikoispalvelujen olla valinnanvapauden piirissä.
Lisäajan käytössäkin on ongelmia: pahimmassa tilanteessa yksityiset palveluntuottajat valtaavat markkinat, jolloin julkinen puoli ajautuu marginaaliin.
lehti 