Viimeinen sana
Yleisradion riippumattomuuden vaatimus joutuu outoon valoon, jos eduskunta hyväksyy muutokset Yleisradio-lakiin. Sen jälkeen kanavoidaan lakisääteisesti tukea Yleisradion kautta kaupalliselle medialle.
Yleisradio ”edistää toiminnallaan sananvapautta, korkeatasoista journalismia ja median monimuotoisuutta”. Tavoite kuulostaa kauniilta riippumattoman journalismin näkökulmasta. Entä käytäntö?
Jatkossa Yleisradion tulee tehdä yhteistyötä kaupallisten tiedotusvälineiden kanssa ”siltä osin kuin se on kilpailuoikeuden, valtiontukisääntelyn ja tekijänoikeuksien näkökulmasta mahdollista”.
Yleisradion rahoituksesta säätävä taho – siis eduskunta – edellyttää, että Yleisradio on aktiivinen toimija/tukija kaupallisilla mediamarkkinoilla. Tämä on piilotukea mediataloille.
Lehdistötuesta luovuttiin, koska sen katsottiin vääristävän markkinoita. Yleisradion antamasta tuesta hyötyy vain osa mediataloista. Tässä pykälässä näkyykin isojen mediatalojen lobbaus, mikä ajettiin Arto Satosen (kok.) työryhmän kautta lakiin.
Mediatalot haluavat heikentää Yleisradion roolia. Eiköhän tämä vauhditu. Resursseja hajotetaan ja päätösvaltaa siirretään välillisesti ulkopuoliselle taholle säätämällä yhteistoimintapakko.
Toinen kummallisuus on Yleisradion hallintoneuvoston ja sitä kautta eduskunnan vaikutuksen vahvistaminen Yleisradion toiminnan linjauksiin. Tämä tapahtuu siirtämällä hallitukselta strategiavaltaa hallintoneuvostolle.
Samaan aikaan selvitysmies Olli Mäenpää kertoo raportissaan poliitikkojen vaikuttamisyrityksistä ja esittää lakiin säädöstä Yleisradion riippumattomuudesta. Hän perää myös vaikuttamisyritysten julkistamista.
Kuuluisin vaikuttamisyrittäjäpoliitikko on Juha Sipilä (kesk.), niin oppositiojohtajan kuin pääministerin roolissa. Hänen yrityksensä päätyi julkisuuteen. Vaikuttamista tapahtuu yli puoluerajojen, sanoo Mäenpää. Se on pistemäistä ja tapauskohtaista.
Vaikuttamisen kohteena olleet toimittajat kokevat vaikuttamisyritysten kilpistyneen vahvaan journalistiseen integriteettiin. Yhteinen sitoutuminen Yleisradion riippumattomuuteen on näyttänyt toimineen hyvin. Mäenpään mukaan yksilökohtainen vastarinta ei riitä vaan tarvitaan laki.
Yleisradion toimintaympäristö on hankala. Siltä edellytetään journalistista riippumattomuutta, joka mielletään riippumattomuudeksi vallankäyttäjistä ja poliittisista päättäjistä.
Samat poliittiset päättäjät haluavat lisää valtaa linjata Yleisradion toimintaa. Nämä päättävät myös Yleisradion rahoituksesta. Aikaisemmista linjauksista poiketen on jäädytetty vuosien 2017 ja 2018 indeksikorotukset, ja vuoden 2019 rahoitus on auki. Nämä päättäjät myös uhkailevat rahoituksen kiristämisellä – kuten pääministeri Sipilä blogissaan – joutuessaan uutisoinnin kohteeksi.
Keskustelu Yleisradion journalistisesta riippumattomuudesta on absurdia niin kauan kuin poliitikkojen valta ulottuu toimintalinjausten määrittelyyn. Mäenpään mukaan jo ”salliva tai neutraali suhtautuminen pyrkimyksiin suoraan vaikuttaa Yleisradion journalismin sisältöön voi horjuttaa yleisön luottamusta”.
uutiskirje 
