Pitkäaikaistyöttömyys kääntyi vihdoin laskuun huhtikuun työttömyystilastoissa. Heitä oli huhtikuun lopussa noin 12 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Silti yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita on yhä 110 000.
Erityisasiantuntija Aarne Kuusi Espoon seudun koulutusyhtymästä Omniasta ei näe vielä aihetta kovin suureen riemuun. Suunta on oikea, mutta…
– Huhtikuun aikana avoimilta työmarkkinoilta työpaikan sai 1 422 pitkäaikaistyötöntä, mutta uusia tuli 2 600. Eli pitkäaikaistyöttömien määrä todellisuudessa kasvoi huhtikuussa.
Kuusi ei kuitenkaan väitä tilastojen valehtelevan. Pitkäaikaistyöttömien määrä väheni tilastoissa huhtikuussakin, kun mukaan luetaan erilaisiin työvoimapalveluihin ohjatut.
Pitkäaikaistyöttömyys vain osa ongelmaa
Työttömyys on Kuusen mukaan tilastoinnin kannalta vaikea asia. Pitkäaikaistyöttömiksi tilastoitavat ovat vain osa suurempaa ongelmaa. Kuusi puhuu mieluummin vaikeasti työllistettävistä, joihin pitkäaikaistyöttömätkin kuuluvat.
Vaikeasti työllistettäviä ovat myös toistuvasti työttömäksi jäävät. Heitä on, pitkäaikaistyöttömät mukaan lukien, noin 200 000. He käyvät välillä jossakin palvelussa ja palaavat taas työttömäksi.
Esimerkiksi viiden vuoden työttömyysputken katkaisee kuuden kuukauden kuntouttava työtoiminta. Sen jälkeen hän kirjautuu jälleen työttömäksi, mutta on pois pitkäaikaistyöttömien tilastosta. Työllistämisen vaikeus ei kuitenkaan ole poistunut mihinkään.
Työvoimapalveluissa oli huhtikuun lopussa kaikkiaan vajaat 130 000 henkilöä. Heitä ei kirjata työttömiksi.
– Aika suurella varmuudella voidaan kuitenkin sanoa, että heistä noin 50 000 kuuluu vaikeasti työllistettävien joukkoon. Se on varmasti alakanttiin, mutta ollaan nyt positiivisia.
Vaikeasti työllistettävien määrä nousee noin 250 000 henkeen.
– Tässä puhutaan ihan eri asiasta kuin 110 000 pitkäaikaistyöttömästä, Kuusi painottaa.
Erilaisia työttömiä
Kuusi jakaa pitkäaikaistyöttömät neljään joukkoon ja korostaa, että kyseessä on hyvin karkea arvio. Se auttaa kuitenkin näkemään, etteivät pitkäaikaistyöttömät ole samaa massaa. Erottelu on tärkeä palvelujen kohdistamisen kannalta.
Neljäsosa heistä kykenee työhön vaikka heti. He kaipaavat kenties opastusta työnhaussa ja joissakin käytännön asioissa.
Toinen neljännes tarvitsee työmarkkinakelpoisuutensa tueksi jotakin apua. Tässä ei Kuusen mukaan ole kyse isoista tempuista vaan räätälöidyistä toimenpiteistä, kuten lisäkoulutuksesta. Työllistämistä voidaan edistää tehokkaasti myös myöntämällä työnantajalle palkkatukea.
Kolmas neljännes tarvitsee enemmän ja pidempiaikaista ohjausta ja ehkä myös kuntoutusta. Tässä ryhmässä saattaa esiintyä alkoholiongelmaa, muita elämänhallinnan vaikeuksia tai fyysisiä rajoitteita. Apua voi löytyä esimerkiksi kuntouttavasta työtoiminnasta.
Neljännen ryhmän muodostavat sitten ne, joilla ei ole käytännössä työllistymisen mahdollisuuksia.
– He tarvitsevat sosiaalipalveluita, jotka parantavat heidän elämänsä laatua. Höpinät työllistymisestä voidaan unohtaa, Kuusi sanoo.
Kohtaamisesta apua
Kuusen mielestä pitäisi olla tarjolla oikeita palveluita oikeanlaisiin tarpeisiin. Näin ei kuitenkaan aina ole.
– Nyt työttömiä survotaan työvoimapalvelujen avoimille paikoille, kun halutaan tehdä jotakin. Homma lähtee liikkeelle väärin päin.
Kuusi toivoo, että vuoden alusta käyttöön tulleet työttömien määräaikaishaastattelut parantavat palvelujen osumatarkkuutta.
– Siitä on apua, kun ihmiset edes kohdataan.
lehti 