Viimeinen sana
EU-parlamentin ympäristövaliokunnan linjaukset, miten jäsenmaiden tulisi jatkossa ottaa huomioon metsien käytön ilmastovaikutukset, ovat nostattaneet suuren porun erityisesti biotalouspolitiikkaa kannattavien keskuudessa.
Monet mepit, kuten keskustan Anneli Jäätteenmäki ja rkp:n Nils Torvalds ovat arvostelleet voimakkaasti valiokunnan linjausta. Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka panee toivonsa siihen, että parlamentin metsälinja vielä muuttuu. Kuumana on käynyt myös MTK, joka katsoo että valiokunnan linjaus ei tunnista kestävän metsätalouden kehitysdynamiikkaa.
Mitä valiokunta siis linjasi? Ympäristövaliokunta, joka on maankäyttöä koskevissa ilmastopäätöksissä johtava valiokunta, äänesti alkuviikosta maankäyttöön, sen muutokseen ja metsiin (lulucf) liittyvästä ilmastopolitiikasta. Se päätyi äänin 38-29 kannattamaan tiukkoja vähimmäisvaatimuksia hiilen sidonnalle.
Oleellista metsien kannalta on se, minkä vuoden tilanteeseen tulevaisuuden hakkuita verrataan. Ympäristövaliokunnan esityksessä metsien käyttöä verrataan vuosiin 2000-2012, kun suomalaiset biotalouspolitiikan kannattajat katsovat, että vertailutaso tulee historian sijaan sitoa metsän tulevaan käyttöön ja kasvuun.
Valiokunnan esittämä malli ”suosisi” maita, jotka ovat hakanneet kyseisenä ajanjaksona paljon ja ”rankaisisi” taas maita, jotka ovat tuolloin hakanneet säästeliäästi ja haluaisivat nyt lisätä hakkuita. Suomi kuuluu jälkimmäiseen joukkoon.
Tutkimusprofessori Antti Asikainen Luonnonvarakeskuksesta sanoo, että metsäteollisuuden raaka-ainehankinnalle uhkaa tulla täysin keinotekoinen ylimääräinen rasite, kun päästöt pitää kompensoida ostamalla esimerkiksi päästöoikeuksia.
Yllä esitellyn, Suomen virallisen linjan varjoon on jäänyt ja jätetty se toinen metsälinja, jolle Suomessa on vahva kannatus.
Se linja muistuttaa, että nykyistä suurempi puunkorjuu vähentää metsiin sitoutuvan hiilen määrää eli hiilinielua. Ja tämä taas heikentää metsien kykyä hillitä ilmastonmuutosta.
Asiasta muistutettiin 68 tutkijan viime maaliskuussa allekirjoittamassa julkilausumassa. Tutkijat olivat huolissaan siitä, että metsien käytön ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutuksia on ohitettu päätöksenteossa.
Tutkijoiden viesti oli, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tarpeen kasvattaa metsien hiilivarantoa ja panostaa metsätalouden pitkäikäisiin puutuotteisiin nykyistä enemmän. Sipilän hallituksen suunnitelmat merkittävistä lisähakkuista tarkoittavat käytännössä lisää ilmastopäästöjä.
Suomen kansallisena tavoitteena on metsähakkuiden merkittävä lisäys vuoteen 2030 mennessä. Hallituksen ja metsäteollisuuden eturyhmien yhteinen toive onkin, että lisähakkuiden vaikutusta metsien hiilinieluun ei tarvitsisi huomioida.
Meillä siis mieluiten kiellettäisiin metsien ilmastovaikutuksen olemassaolo. Herää pakosta kysymys, onko Sipilän hallitus oikeasti sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoon?
uutiskirje 