Vuonna 2018 edessämme on presidentinvaalit. Vasemmisto on asettanut ehdokkaaksi Merja Kyllösen, jonka takana seison vankasti. Nykyiset maamme johtajat eivät puolestaan toimi niin kuin suurten arvojohtajien, kokokansan presidentin tai kaikkia yhteen tuovan pääministerin, kuuluu.
Terrorismiepäilyn myötä moraalipaniikki valtasi useimmat korkean profiilin päättäjät. Moraalipaniikissa ollaan keksitty mitä kovempia keinoja paperittomien ja turvapaikanhakijoiden päänmenoksi.
Moraalipaniikin tunnuspiirteenä on yhteisen uhkan tuntu, joka paisuu julkisuudessa. Se puolestaan saa aikaan vaatimukset suoraviivaisesta toiminnasta. Riskinä toimissa on se, että saadaan aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tämän toteaminen ja tiedostaminen ei ole tapahtumien vähättelyä. Se on päinvastoin ainoa keino, jonka avulla pystymme ottamaan uhan tosissamme ja etsimään toimivat keinot, ettei vastaavaa pääsisi uudelleen tapahtumaan.
Tragedian varjolla on, presidenttiä myöten, pyritty painostamaan kaikkia hyväksymään kansalaisoikeuksiin vahvasti kajoava tiedustelulaki, josta ei edes ole olemassa ensimmäistä versiota. Tilanteessa, jossa maailmassa on ennätysmäärä pakolaisia, peräännyttiin Suomessa pakolaiskiintiön nostamisesta. Ennakkoluuloihin perustuvasta maahanmuuttopolitiikasta on tullut viimeistään nyt validi osa keinovalikoimaa.
Kansan rauhoittelu ja yhteishengen luominen olisivat juuri nyt parasta arvojohtajuutta. Huomattavasti enemmän pitäisi antaa tilaa asiantuntijoille, joilla on tuntemusta radikalisoimisesta sekä ihmisoikeusjärjestöille, joilla on asioista tietoa pitkältä ajalta.
Pienet sanat lopulta paljastavat huonon johtajuuden tässä vaikeassa tilanteessa. Turun tapahtumien jälkeen Sipilää haastateltiin MTV:n uutisissa. Hän yritti kuvailla ”neutraalisti” vallitsevan yhteiskunnan tilaa. Hän kertoi, että on niitä, joiden mielestä kenellekään ei pitäisi myöntää turvapaikka ja on niitä, jotka sitten eivät haluaisi palauttaa ketään. Ihmisoikeusaktivistithan peräänkuuluttavat reilua ja turvallista turvapaikkaprosessia eivätkä vaadi oleskelulupaa kaikille.
Sauli Niinistöltä puolestaan kysyttiin miksi Turussa auttajista niin moni oli maahanmuuttajia. Ennen kuin hän edes osoitti kiitollisuutta mainituille auttajille, hän korosti kuinka auttajien joukossa oli myös kantaväestöä. Voin vain arvata, että niin kuin omiin korviini, myös Niinistölle oli kantautunut itku siitä, ettei media ollut tarpeeksi nostanut esille kantaväestöön kuuluvia auttajia.
Minun Suomeni on moninainen ja monikulttuurinen. Auttajia oli useammasta eri etnisestä ryhmästä siksi, että isku sattui torilla, jossa kuka tahansa voi olla. Se kertoo siitä, että etniseen alkuperään katsomatta, ihmiset pääsääntöisesti ovat valmiita puolustamaan ihmiselämää.
Auttajien joukko kertoo siitä, millaisia ihmisiä maassamme asuu: täällä ja muualla syntyneitä sekä molempien jälkeläisiä. Auttajista jokainen ansaitsee kiitoksen! Tällaisessa tilanteessa hyvä arvojohtaja olisi tuonut esille tosiseikan moninaisesta Suomesta, sen sijaan, että vastasi Suomi ensin -porukan vaatimalla tavalla.
Maassamme ei näin kärjistynyttä tilannetta ole elämäni aikana ollut. Juuri silloin kaipaisimme erityisen hyvää, koko kansan johtajaa. Nykyiset johtajat eivät sellaisia ole. He eivät ole minun johtajiani. Merja Kyllönen on asettanut sanansa puoluevaltuuston linjapuheessaan, paljon ennen Turun iskuja niin, että olisin toivonut hänen olleen presidenttinä näinä aikoina jo nyt:
”Turvallisuutta luodaan parhaiten poistamalla syrjintää, pienentämällä tuloeroja, mahdollistamalla ihmisten koulutus ja varmistamalla yleisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Hyvinvointivaltioita ei kannata ajaa alas, eikä koulutusjärjestelmiä heikentää ja epätasa-arvoistaa, tai puolueettoman median toimintaelementtejä hämmentää. Puolustusliitot tai sotilasliitot eivät pysty ratkomaan eriarvoisuudesta tai osattomuudesta kumpuavaa hajaannusta tai terrorismia”.
Aino Akinyemi
kaupunginvaltuutettu
Vaasa
uutiskirje 
