Sosiologi ja tutkija Anna Kontula kertoi keväällä julkaistussa Tästä äiti varoitti -pamfletissaan olevansa feministi ja feministin tytär. Mitä hän on feministinä feministiäidiltään saanut ja feministiäitinsä äidiltään? Onko äitinsä kasvattanut hänet feministiksi? Onko feministitytär ylpeä ”vanhanaikaisesta” äidistään?
– Ehdottomasti tärkein asia, mitä olen feministinä äidiltäni saanut, on usko omiin kykyihini. Olen uskaltanut tehdä myös naisille epätyypillisiä asioita ja olen pitänyt mahdottomaksi väitettyä mahdollisena. Parhaillaan tutkimani puolalaiset rakennusmiehet Olkiluodon ydinvoimalassa olivat hyvin ihmeissään, kun tällainen kolmen lapsen äiti tuli tekemään tutkimusta ja asumaan 1 200 miehen joukkoon. Se ei kaikille ehkä olisikaan mahdollista, Kontula pohtii.
Kotona Kontula oppi ihailemaan kyseenalaistamista. Siksi hänen äitinsä, kirjastonhoitaja Arja Kangaspunnan on ollut helppo olla ylpeä tyttärensä rohkeasta pamfletista ja sitä edeltäneestä uraa aukovasta seksityötutkimuksesta.
Tärkein asia, mitä olen feministinä äidiltäni saanut, on usko omiin kykyihini.Sukkahousuihin varatut rahat lähetimme Kuubaan parempaan käyttöön.
– En tiedä tarkkaan, missä vaiheessa ryhdyin nuorena kyseenalaistamaan ympäristöni näkemystä isättömän ja alimman sosiaaliluokan perheeni huonommuudesta. Mutta kerran alettuani siitä innostuin ja taito on periytynyt Annallekin.
– Kyky kyseenalaistaa ei omalla kohdallani kuitenkaan ollut ainakaan tietoisen kasvatuksen tulosta, sillä oma äitini oli pikemmin toiminnallinen kuin pohdiskeleva ihminen. Mutta hän oli minulle esimerkki vahvasta naisesta, joka huolehti itsestään ja lapsistaan puolisonsa kuoltua ollessani kaksivuotias. Opin jo varhain, että pitää luottaa ennen kaikkea itseensä toiseen ripustautumisen sijaan, Kangaspunta muistelee.
Kangaspunta havaitsi, että tie onneen ei kulje toisen kautta. Vaikka naisen riippuvuus miehestä oli tuolloin luonnollista, hän näki sen seurauksena liian monta surullista kohtaloa.
– Itsensä on pidettävä toimintakykyisenä ja on pidettävä itse huolta omasta onnestaan.
Tyttärien on hyvä olla itsenäisiä
Vaikka Anna Kontula on feministin tytär ja itsekin feministi, äitinsä ei ole yrittänyt häntä kasvattaa sellaiseksi. Äiti on vain toivonut hänestä onnellista ihmistä, joka tulisi toimeen itsensä kanssa.
– Aina välillä sitten ihmettelenkin, että miten Annasta tuommoinen on tullut, Arja Kangaspunta naurahtaa.
Kontulakaan ei ole yrittänyt kasvattaa lapsiaan kuin kukkia, joiden mallin näkee kaupasta ostetun siemenpussin kuvasta. Oikeilla menetelmillä siemenistä saadaan halutun kaltaisia kukkia.
Arja Kangaspunta tosin huomauttaa Annan ainakin rohkaisevan erityisesti tytärtään itsenäisyyteen.
– Kyllä minä juuri vähän aikaa sitten tarkistin tyttäreltäni, että katsooko hän musiikki-tv-kanavaa. Ja jos katsoo, niin ei ottaisi siellä tyrkytettyä naismallia kovin vakavasti. Ja jos joku lapsista sanoo kotona ”vittu”, niin hän menettää osan viikkorahastaan naisten koulutuksen hyväksi Afrikassa. Muuten yritän kasvattaa lapsiani niin, että heidän omat taipumuksensa saisivat tilaa. Heillä saa olla tyttö- tai poikamaisia tai neutraaleja piirteitä, kunhan ne olisivat heidän oman itsensä ilmauksia, Kontula miettii.
Kangaspunta muistaa elävästi, kuinka hänen oma äitinsä paheksui syvästi pitkätukkaisia Beatleseita. Eiväthän he näyttäneet miehiltä ollenkaan.
– Se oli sellaista normaalia eri sukupolvien kulttuurien yhteentörmäystä. Itse ihmettelen tämän päivän täydellisiltä näyttäviä nuoria, kun minä en nuorena idealistina shoppaillut enkä meikannut. Sukkahousuihin varatut rahat lähetimme Kuubaan parempaan käyttöön. Elimme kokonaisvaltaisen ideologiamme mukaisesti, vaikka silloinkin toki osa nuorista eli toisin.
Tytärkin sitten oppi, että meikkaaminen sekä näyttävä pukeutuminen eivät ole ainakaan hyväksi. Kunnes hän kyseenalaisti opin ja ajattelee nykyään, ettei naisen tarvitse meikata eikä tälläytyä, mutta hän saa halutessaan niin tehdä.
Periaatteet ovat tärkeitä
Arja Kangaspunta on hyvin ylpeä tyttärestään, vaikka heidän näkemyksensä jonkin verran eroavat toisistaan. Tytär asettuu aina heikkojen puolelle ja käyttää äitinsä mielestä rohkeasti kaikkia voimavarojaan.
– Annassa on sekä naista että miestä ja hän on luova ihminen. Hän antautuu aina täysin mielin niille asioille, joista hän on kiinnostunut. Kulloinenkin asia täyttää sitten hänen elämänsä niin kokonaan, että se on välillä herättänyt minussa huoltakin. Annan koko perhe elää periaatteidensa mukaisesti, mikä saattaa muita välillä ärsyttääkin. Mutta se on siitä huolimatta hienoa ja kunnioitettavaa, äiti kehuu.
Kangaspunta ei koe itse aina käyttäneensä kaikkia voimavarojaan. Lapsuuteenkin juontuvat alemmuuden- ja huonommuudentunteet ovat vähentäneet rohkeutta ja estäneet joitakin valintoja. Tytär on sellaisilta tunteilta säästynyt ja naisilla on tässä ajassa ehkä muutenkin enemmän valinnanvapauksia.
– Mutta se ei ole miksikään muuttunut, että vapaus edellyttää vahvuutta, Kangaspunta sanoo.
Kontulakaan ei jää sanattomaksi kehuessaan eri sukupolven feminismiä edustavaa äitiänsä. Äiti elää Anna Kontulan mielestä aika pitkälti omien periaatteidensa mukaan.
– Äiti on kaivannut feminismin tuomista arkeen ja niin hän itse tekee koko ajan omassa elämässään. Yleensähän on aika helppo julistaa oikeita periaatteita, mutta niiden omakohtainen täytäntöönpano on useimmille vaikeaa, Kontula on huomannut.
Nykysukupolven feministi Anna Kontula ajattelee olevansa omista lapsistaan aikuisina ylpeä, jos he kohtelevat itseään ja muita hyvin. Hän toivoo heidän kykenevän kunnioittamaan ja välittämään.
uutiskirje 
