Kirjamarkkinat voivat vain parantua

Turkulainen kulttuurin monitoimimies Juri Nummelin perusti syksyllä 2016 Kustantamo Helmivyön. Mitä kuuluu kirjankustantajan työhuoneelle?

– Omien kirjojen tekoa ennen kaikkea, mutta koetan joka päivä edistää jotain Helmivyönkin kirjaa. Alkuvuodesta Helmivyöltä tulee Volter Kilven varhaisia novelleja sekä yhdistetty uusintalaitos kymmenisen vuotta sitten ilmestyneistä teoksistani Unohdetut kirjailijat 1–2.

Miksi kustantamosi julkaisee yksinomaan tarvepainatteita eli digipaino valmistaa kirjaa tilausten mukaan?

”Päällystakit ovat aina hyvä valinta.”

– Tarvepainate tuntuu nykyaikaiselta vaihtoehdolta, jossa digitalisaatio yhdistyy siihen, ettei kustantajana minun tarvitse koskaan vuokrata mitään erillistä varastoa, vaan varasto on palveluntarjoajan palvelimella. Pienen kustantajan ei myöskään tarvitse ottaa ison painoksen taloudellista riskiä jostain mahdollisesta menestyksestä. Lisäksi suuri osa Helmivyön kirjoista on niin matalan profiilin kirjoja, ettei niitä yksinkertaisesti kannata julkaista perinteisesti.

Viime vuosina on perustettu runsaasti pienkustantamoja, mutta kirjakaupat näyttävät keskittyvän bestsellereihin. Miten arvioit kirjamarkkinoiden kehittyvän?

– Ne ovat tällä hetkellä niin huonot, että tilanne ei voi kuin parantua. Itsenäisiä pieniä kirjakauppoja tulee varmasti isoihin kaupunkeihin enemmän, samoin divarit pitävät tulevaisuudessa varmasti pienten kustantajien kirjoja esillä joko jo uutena tai viimeistään kun kustantajat tyhjentävät varastojaan. Isot ketjut huononevat varmasti entisestään. Pop up -kirjakauppoja varmasti tulee olemaan enemmän.

Helmivyön suurin menestys lienee Artemis Kelosaaren homoeroottinen esikoisromaani Omenatarha, eli kertomus huonoista miehistä? Se on saanut runsaasti kiittäviä arvioita.

– Myös vaimoni Elina Teerijoen vintage-henkinen Hopeapeilin joulu on myynyt hyvin ja sitä lainataan ainakin Turun seudulla hyvin. Mutta Omenatarhan menekki on yllättänyt minutkin, vaikka tiesin sitä lukiessani, että se on jotain poikkeuksellista.

Pääsit kuntavaaleissa valtuuston varajäseneksi vasemmistoliiton listalta. Millaista on politiikan arki?

– Olen muistaakseni kymmenes varajäsen, enkä ole kertaakaan joutunut valtuuston kokoukseen. Kulttuurilautakunnan varajäsenenä olin hyvin pienessä määrin sorvaamassa vasemmistoliiton budjettiesitystä, mutta siinä kulttuuriasiat jäivät valitettavasti aika vähäiselle huomiolle.

Sinut tunnetaan myös tyylikkäänä ja rajoja rikkovana pukeutujana. Mitä vinkkejä annat tälle talvikaudelle?

– Talvea on nykyisin niin vaikea ennustaa, ettei oikein tiedä, mitä sanoisi! Päällystakit ovat aina hyvä valinta, itse olen nyt käyttänyt vaimon tekstiilikierrätyksestä löytämää puolipitkää harmaata 1950-luvun päällystakkia.