Vasemmistoliiton puoluehallitus tyrmää hallituksen viimeisimmän esityksen valinnanvapauslaiksi. Vasemmistoliitto julkaisi keväällä 2017 oman kokonaisvaltaisen linjauksen sote-uudistusvaihtoehdoksi ja pitäytyy edelleen linjauksessaan.
– Emme lausunnossamme tee yksilöityjä muutosesityksiä lakiin, koska katsomme, että koko esitys on hylättävä ja lait sosiaali- ja terveyspalveluista on saatava parlamentaariseen uudelleenvalmisteluun, jonka tukena on riittävä asiantuntemus, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sanoo.
Vasemmistoliitto samoin kuin lukuisat asiantuntijat toteaa, että hallituksen tavoite kaventaa väestön terveys- ja hyvinvointieroja sekä hillitä palveluista aiheutuvien kustannusten kasvua kolmella miljardilla eurolla, on täysin vailla pohjaa.
– On vastuutonta, että hallitus ei vieläkään ota lusikkaa kauniiseen käteen, vaan lyö päätään valinnanvapausseinään. Nyt olisi palattava sote-uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin integraation parantamisesta. Vain sitä kautta voidaan saavuttaa kustannussäästöjä oikeudenmukaisella tavalla, Andersson toteaa.
Integraatio ei toteudu
Sote-uudistuksen keskeinen tavoite on lopettaa asiakkaan pompottelu luukulta toiselle. Perusterveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja erikoissairaanhoidon pitäisi tehdä tiivistä yhteistyötä. Vasemmistoliiton mukaan tämä integraatio sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä ei voi toteutua ehdotetussa mallissa, sillä sosiaalihuolto on lähes kokonaisuudessaan eri organisaatiossa ja eri budjetissa.
Toisaalta terveydenhuollon sisällä on pääasiassa eri budjetti perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Eri budjetit vaikeuttavat yhtenäisten hoitoketjujen ja toimivien tehtäväsiirtojen toteutusta ja houkuttavat potilaiden pallotteluun.
Lisäksi sote-keskukset on irrotettu suuresta osasta ehkäiseviä palveluita, kuten neuvoloista, kouluterveydenhuollosta ja työterveyshuollosta.
Asiakasmaksujen nousu riskinä
Hallituksen esitys ei vasemmistoliiton mukaan huomioi rakenteellista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, eikä ehkäisevää sekä hyvinvointia ja terveyttä edistävää työtä. Vaikka esitettävä monituottajamalli voi parantaa sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuutta suurimmissa kaupungeissa se ei kuitenkaan takaa terveys- ja hyvinvointierojen kaventumista, mikä edellyttäisi palvelujen oikeaa kohdentumista ja niiden vaikuttavuutta.
– Riskinä on myös asiakasmaksujen huomattava kasvu, mikä toteutuessaan uhkaa entisestään kasvattaa terveyseroja, kun vähävaraisilla ei ole varaa hakeutua tarvitsemiensa palveluiden piiriin, Andersson sanoo.
lehti 