Helsingin Sanomien kohujuttu sotilastiedustelusta ei paljastanut juuri mitään sellaista, mitä maanpuolustusasioita seuraava valistunut kansalainen ei tietäisi. Seuranneessa kohussa kansallisen turvallisuuden ja isänmaallisuuden puolustaminen on peitonnut monien poliitikkojen puheenvuoroissa sananvapauden.
Arkisesti ilmaistuna sananvapaus tarkoittaa kansalaisten oikeutta tietää, mitä maassa tapahtuu. Lähdesuojasta on pidettävä tiukasti kiinni. Tätäkin on nyt kyseenalaistettu.
Nähdyt poliitikkojen ylireagoinnit aina presidentti Sauli Niinistöä myöten osoittavat, että salailun kulttuuri on juurtunut syvälle. Presidenttikin oivalsi yön yli nukuttuaan, että mopo karkasi käsistä, ja hän veti puheitaan takaisin.
Kuka uskaltaa enää kyseenalaistaa tiedustelulakien sisältöä?
Presidentin kovat lausunnot saivat median näyttämään jos ei nyt rikolliselta niin kuitenkin syylliseltä. Tiedustelulakeja valmistelleen työryhmän puheenjohtajan Tapani Töllin (kesk.) ja puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Ilkka Kanervan (kok.) puheet ovat ääriesimerkkejä siitä, miten poliitikot hanakasti suojaavat oikeuttaan salata asioita.
Maanpuolustus ja sotilastiedustelu eivät voi olla vain poliitikoille ja virkamiehille pyhitettyjä asioita.
Kansalaisten oikeus saada tietoa korostuu entisestään, sillä hallitus tuo ensi vuoden alussa eduskuntaan tiedustelulait. Ne avaavat mahdollisuuden massamittaiseen verkkotiedusteluun. Kansalaiset voivat joutua tiedustelun kohteeksi ilman, että he saavat välttämättä koskaan edes tietää asiasta.
Ehdotettujen tiedustelumenetelmien käyttöedellytykset ovat hyvin väljiä verrattuna voimassa oleviin pakkokeino- ja poliisilaeissa säädettyihin pakko- ja tiedonhankintakeinojen käyttöedellytyksiin.
Lakiehdotuksissa vedotaan kansalliseen turvallisuuteen, joka käsitteenä jää epämääräiseksi. Viime aikojen kohu osoittaa, että kansalliseen turvallisuuteen suhtaudutaan äärimmäisen tunnepitoisesti, jopa valtion ylintä johtoa myöten.
Kuka uskaltaa enää kyseenalaistaa tiedustelulakien sisältöä? Jo lain säätämisjärjestys on poikkeuksellinen. Hallitus on ajanut perustuslain muuttamista kiireellisenä eli tämän eduskunnan aikana. Syyksi on ilmoitettu terrorismin uhka.
Tiedustelulakien tarpeellisuudesta on laaja yhteisymmärrys. Olennaista on pohtia, millaiset oikeudet annetaan viranomaisille yksityisyyden suojan kaventamiseen.
HS:n vuotojutun julkisanottuna tavoitteena oli vauhdittaa keskustelua sotilas- ja siviilitiedustelusta. Perimmäiset HS:n ja lehdelle vuotaneen lähteen motiivit jäävät ainakin tässä vaiheessa arvailujen varaan.
Näyttää siltä, että syntynyt kohu vauhdittaa tiedustelulakien säätämistä. Tämä ei kyseenalaista jutun julkaisemista vaan siitä syntyneitä ylilyöntejä. Ne saattavat pahimmassa tapauksessa kahlita kriittistä keskustelua tiedustelulakien sisällöstä. Toivottavasti näin ei käy, mutta pelottavalta näyttää.
Moniko poliitikko ottaa riskin, että joutuu somekansan areenalla syytetyksi maanpetoksesta? Kohu tasoitti tietä niille, jotka vaativat mahdollisimman väljiä oikeuksia viranomaisille. Tämäkö oli vuotajan motiivi?
lehti 