Presidentinvaalista puuttui ilmiö. Näin arvioi vasemmistoliiton kansanedustaja ja edelliskerran presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki. Hänestä varsinaiseksi ilmiöksi ei riitä se, että istuva presidentti Sauli Niinistö voitti ylivoimaisesti jo vaalin ensimmäisellä kierroksella.
– Kun vaalit osuivat heti itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden perään, tasavallan presidentti teki tavallaan valtavan pitkän kampanjan ilman haastamista ja kyseenalaistamista, hän sanoo.
– Hän kiersi kättelemässä ihmisiä maakunnissa, pudotteli kiekkoja, haastatteli kirjailijoita, tapasi suurvaltojen johtajia. Se vaikutti asetelmaan, jossa istuva presidentti nousi muiden yläpuolelle. Ja eri mittakaavassa käytettiin rahaakin kuin muissa kampanjoissa.
”Presidentti kiersi kättelemässä ihmisiä, pudotteli kiekkoja, haastatteli kirjailijoita, tapasi suurvaltojen johtajia”.
Mielenkiintoisena hän pitää tällä kertaa sitä, että Pekka Haaviston kannatus on sulanut merkittävästi siitä, mitä se oli kuusi vuotta sitten presidentinvaalissa. Tuolloin Haavisto nousi vaalin toiselle kierrokselle Niinistön vastaehdokkaaksi.
– Yleensä presidentinvaaleissa on ollut joku ilmiö. Viimeksi se oli Pekka Haavisto, sitä ennen Sauli Niinistö, sitä ennen Tarja Halonen. Mauno Koivisto oli varsinainen ilmiö. Vuonna 1994 ilmiöitä olivat sekä Martti Ahtisaari että Elisabeth Rehn, mutta harva edes muistaa Rehnin olleen ehdolla myös vuonna 2000, niin vähän hän sai kannatusta. Tämä kuvastaa sitä, miten ajassa on tilauksia erilaisille asioille.
Viimeksi yritettiin taktikoida
Arhinmäki arvioi tämänkertaiset vaalit hyvinkin erilaisiksi kuin edelliset, joissa hän itse oli ehdokkaana.
– Viimeksikin Sauli Niinistö oli ylivoimainen ennakkosuosikki mutta silloin kuitenkin käytiin kilpailua esimerkiksi siitä, kuka on toisella kierroksella häntä vastassa, jos sellainen tulee. Silloin yritettiin enemmän vaikuttaa meidänkin äänestäjiin niin, että kannattaa äänestää taktisesti, että saadaan vihreiden Pekka Haavisto toiselle kierrokselle.
Hänestä edelliset vaalit olivat räväkämmät.
– Tunnelma oli toisenlainen. Vaaliteemoista otettiin enemmän yhteen kuin nyt. Vaikutelmani on, että silloin ihmiset ylipäätään olivat innostuneempia vaaleista kuin nyt. Ehkä se laski yleistä innostusta, että Niinistö oli tällä kertaa niin ylivoimainen suosikki.
Oma ehdokas tärkeä
Arhinmäki toteaa, että presidentinvaaleja on hankala verrata keskenään.
– Ne ovat joka kerta erityyppiset, hän sanoo.
Hänestä vasemmistoliiton kannatti ehdottomasti asettaa oma ehdokas vaaleihin.
– Jokaisella varteenotettavalla puolueella pitää olla ehdokas presidentinvaaleissa, vaikka voi olla toki yhteisiä ehdokkaita, jos arvopohja jaetaan aidosti, hän sanoo.
– Me saimme tuotua teemojamme esille omalla ehdokkaalla. Erityisesti ilmastomuutoskysymykset eivät olisi muuten nousseet käytännössä ollenkaan esille tässä kampanjassa.
Normaalia vasemmistotasoa
Arhinmäki muistuttaa, että presidenttiehdokas Merja Kyllösen kolmen prosentin tulos on varsin normaalia vasemmistoliiton tasoa presidentinvaaleissa.
– Myös Claes Anderssonin tulos aikanaan alkoi kolmosella. Vuoden 2012 viitosella alkanut kannatus oli poikkeus, josta nyt palattiin normaalitasolle, hän sanoo.
Hän odotti kuitenkin Kyllösen saavan neljän prosentin kannatuksen.
– Se olisi ollut hyvä tulos tässä tilanteessa.
Arhinmäki arvioi suomalaisten alkaneen ymmärtää, että presidentinvaalit eivät ole heidän arkensa kannalta ne tärkeimmät.
– Nyt keskustellessa on tullut usein esiin ihmisten ajattelevan, että on aika samantekevää, kuka valitaan, kunhan se ei ole joku muutamasta mahdottomasta vaihtoehdosta, hän sanoo.
– Ihmiset alkavat nähdä sen, että isompi merkitys on sillä, mitä tapahtuu reilun vuoden päästä eduskuntavaaleissa.
lehti 