Presidentti Sauli Niinistön valinta toiselle kaudelle suomalaisittain murskaluvuin vahvistaa presidentin liikkumatilaa. Sitä saa mitä tilaa: Yllättävän moni haikailee presidentille lisää valtaa.
Niinistö rauhoitteli vaali-iltana niitä, jotka pelkäävät hänen käyttävän valtaansa ylitse valtaoikeuksien.
Hän vakuutti ottavansa vastuuta, mutta hän aikoo ”hoidella presidentin tehtävät kuten tähänkin asti. Niinistö ei halua muutosta muutoksen vuoksi.
Näissä vaaleissa on korostettu persoonan merkitystä ylitse muiden asioiden.
Suomen henkinen ilmapiiri on hyvin toisen näköinen kuin kuusi vuotta sitten, tai jopa kaksitoista vuotta sitten.
Itseään ”työväen presidenttinä” markkinoinut Niinistö houkutti äänestäjiä presidentti Tarja Halosta vastaan vuoden 2006 eduskuntavaaleissa käydyssä kampanjassa juuri muutoksen vuoksi.
Muutosinto vaihtui isähahmon etsintään
Muutoshaluiset äänestäjät onnistuivat uhkaamaan Halosen jatkokautta. Vastaava muutoshalu toistui viime presidentinvaaleissa, jolloin muutosta edusti ilmiöksi noussut vihreiden Pekka Haavisto.
Tuolloin vihreät ja vasemmisto tukivat rinta rinnan Haavistoa presidentiksi liberaalien arvojen varmistamiseksi. Nyt osa vasemmiston ja vihreiden kannattajista oli oikeistorintamassa kokoomustaustaisen kansalaisliikkeen ehdokkaan Niinistön takana.
Muutoksen sijaan haluttiin jatkuvuutta ja turvallisuutta.
Haluaako osa kansalaisista presidentin olevan jopa kekkoslainen vallankäyttäjä perätessään lisää valtaa presidentille? Tämän Niinistö torppasi viisaasti vedoten, että hän on ollut eduskunnassa riisumassa valtaa presidentiltä.
Persoonat pelissä – puolueet marginaalissa
Ehdokkailla olisi ollut mahdollisuus erottautua tunnustamalla puolueväriään. Nyt osa ehdokkaista siivosti puoluetaustat ja äärinäkemyksensä siististi syrjään.
Esimerkiksi Niinistö oli HS-vaalikoneen mukaan oikeistolaisin ehdokas, jopa oikeistolaisempi kuin puolueensa isänmaallisuutta ja kansallismielisyyttä hehkuttava perussuomalaisten ehdokas Laura Huhtasaari.
Vasemmistoliiton Merja Kyllönen ja SDP:n Tuula Haatainen ansaitsevat kiitoksen siitä, että he nostivat laajan ulko- ja turvallisuuspolitiikan teemoja esiin.
Turhaan he eivät ”kiitelleet” muita ehdokkaita, ja etenkin Niinistöä, teemojen kelpuuttamisesta omiin kampanjapuheisiinsa. Rauhanpolitiikka ja ilmastonmuutoksen seurauksiin varautuminen pääsivät valtavirtaan.
Kansanliikkeiden ehdokkaat peittosivat puolueet
Näissä vaaleissa ottelun kansalaisliikkeiden ja puolueiden välillä voittivat yhteensä yli 75 prosentin kannatuksen saaneet kansalaisliikkeiden ehdokkaat, Niinistö ja Väyrynen. Houkuttaako tämä kuuden vuoden päästä presidentinvaaleihin kansalaisliikkeen turvin pyrkiviä ehdokkaita?
Kenelläkään ei ole kristallipalloa, mutta puolueiden kannattaa olla tarkkana.
Malli olisi käyttökelpoinen trumpilaista nationalistista politiikkaa ajavalle julkkishahmolle. Näissä vaaleissa on korostettu persoonan merkitystä ylitse muiden asioiden. Esimerkiksi Yle nosti ehdokastenteissään keskiöön esiintymisen poliittisten sisältöjen rinnalle.
Vaalien yltiöpäistä personoitumista vastaan voivat taistella vain puolueet. Niillä on kuuden vuoden päästä näitä vaaleja paljon enemmän jaettavaa, koska Niinistö ei voi jatkaa.
Silloin taistelua käydään, mikä ilmiö katkaisee kokoomuksen kuningastien presidentinlinnassa.
Hommafoorumi hääräsi Huhtasaaren takana
Presidenttiehdokkaiden puheita voi tulkita myös vastakkainasettelun agendan kautta. Kampanja teki näkyväksi erilaisia yhteiskunnallisia jännitteitä huolimatta sivistyneestä ja vähän populismia viljelleestä kampanjoinnista.
EU-vastaisuudessa Huhtasaari ja kansalaisliikkeen ehdokas Paavo Väyrynen olivat täysin eri linjoilla kuin muut ehdokkaat. Heidän kantansa maahanmuuttoon oli myös muita jyrkempiä.
Huhtasaari revitteli maahanmuuttovastaisuudellaan hillitysti verrattuna hänen henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä. Sen sijaan hän kosiskeli soinislaisia perussuomalaisia.
Hän luotti näkyvästi puolestaan kampanjoineen maahanmuuttovastaisen Hommafoorumin hoitavan maahanmuuttovastaiset äänestäjät taakseen.
Perussuomalaiset pyrkivät valtavirtaan
Vaalitulosillassa Huhtasaari hehkutti useaan kertaan, että isänmaallisuus ja kansallismielisyys ovat nousussa. Vedoten eurooppalaisiin esimerkkeihin, kuten Itävallan ja Tšekin tilanteeseen, hän perusteli sen olevan uutta valtavirtaa.
Puheenjohtaja Jussi Halla-aho piikitteli vaali-iltana vasemmiston suuntaan vertaamalla Huhtasaaren ja vasemmiston kannatusta. Perussuomalaiset yrittävät hakea lisäkannatusta vasemmiston riveistä. Väyrysen hän totesi kampanjoineen perussuomalaisilta varastetuilla teemoilla.
Työmies Matti Putkosen kauna vasemmistoa kohtaan näyttää olevan voimissaan. Ylen kommentaattori Mari K. Niemi arvioi perussuomalaisten saaneen henkisesti kovan voiton. Perussuomalaiset kasasivat rivejään, ja puolueesta voi tulla osin kampanjan seurauksena iso kivi hallituksen rattaisiin.
Sinisten elintila kaventui
Niinistön huikea suosio rapautui kampanjan kuluessa yllättävän vähän. Äänestysprosentti laski keskimäärin kolmen prosenttiyksikön verran viime vaaleihin verrattuna. Haavisto-ilmiön tuoman lisän vuoksi lasku Helsingissä oli viiden prosenttiyksikön luokkaa.
Tutkijoiden selvitettäväksi jää, miten paljon näissä vaaleissa taktikoitiin. Olen taipuvainen olemaan Ylen kommentaattori Sami Borgin linjoilla, että taktikointia ei suuressa mittakaavassa tapahtunut.
Toki pelejä pelattiin baarien kulmapöydissä ja Facebookissa pallottelemalla eri ehdokkaita vastakkain, mutta äänestystulokseen sillä oli tuskin oli vaikutusta.
Pääsääntöisesti ihmiset äänestivät henkilöä, ja vain vihreät ja perussuomalaiset olivat pääsääntöisesti oman ehdokkaansa takana. Huhtasaaren tulos osoittaa perussuomalaisten uuden johdon hanskanneen puolueen vahvasti. Sinisten elintila kapeni entisestään.
Sipilän takki kääntyi
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti jo vaalivalvojaisissa pyrkivänsä jatkoon vakuuttaen rökäletappion kokeneen Matti Vanhasen olleen ”mahtava presidenttiehdokas”.
Puheenjohtajaspekulaatiot olisivat alkaneet välittömästi maanantaina, jos Sipilä ei kerrankin olisi hallinnut viestintäänsä. Sipilä sitoi ennakkoon epämääräisesti asemansa presidentinvaaleihin.
Tässä takki kääntyi, ja aiemmilla puheilla ei ollut merkitystä.
”Lasikatto ei ole kadonnut mihinkään”
Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Merja Kyllönen totesi puolueen vaalivalvojaisissa, että ”lasikatto ei ole kadonnut mihinkään”. Ulkopolitiikan terävimmässä kärjessä ei ole ollut naisia presidentti Tarja Halosen jälkeen.
Vaalikampanjan kolme naisehdokasta olivat kukin vahvoja persoonia, mutta vaalipaneeleissa miesehdokkaat jyräsivät naiset.
Iltalehden Susanna Päivärinnan verkkotentissä naisehdokkaista tuli lähes näkymättömiä toimittajien keskittyessä ykkösehdokkaiksi rankkaamiinsa ehdokkaisiin.
Haatainen hehkutti SDP:stä tulleen feministinen puolue. Hänen feministinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei lähtenyt lentoon. Puheenjohtaja Antti Rinne on yrittänyt linjata SDP:a muun muassa feministiseksi puolueeksi.
Olivatko vaalit ideologinen sotku?
RKP:n ehdokas Nils Torvalds piikitteli vaali-iltana tyylilleen uskollisena äänestäjien ”tarrautuneen isähahmoon”. Hänen mukaansa on aikamoinen ideologinen sotku, kun kaikki vasemmistoliitosta kokoomukseen ovat tyytyväisiä.
Sami Borgin mukaan ei kannata kovin suuria johtopäätöksiä vetää vaalituloksesta seuraaviin vaaleihin. Tulossa ovat loppuvuodesta maakuntavaalit ja ensi vuonna eduskuntavaalit sekä parlamenttivaalit.
Suurimmat hyötyjät näissä vaaleissa olivat kokoomus, vihreät ja perussuomalaiset. Keskustalle vaalitulos lisäkivi hallitusyhteistyöhän ja puolueen sisäiseen keskusteluun.
Haataisen optimismista huolimatta SDP joutuu käymään kovan jälkipyykin. Pitkäaikaiselle presidenttipuolueelle tulos oli katastrofaalisen huono.
Vasemmistoliitto sai muutettua brändiään moniäänisyyden suuntaan, sillä puheenjohtaja Li Andersson ja Kyllönen vetoavat erilaisiin ihmisiin.
Vasemmiston kannatuksen olisi odottanut olevan huomattavasti suurempi – Niinistöstä ja Haavistosta huolimatta. Kannatus puolittui viime presidentinvaaleista.
uutiskirje 
