Synnytysloitsuja ja murhaballadeja

Millainen naiskuva piirtyy ja on piirtynyt, jos aggressiosta ja väkivallasta, seksuaalisuuden moninaisuudesta, propagandalaulujen kirjosta ja pyhän kokemuksesta vaietaan? Entä millainen, jos näistä asioista pidetään ääntä kokonaisen konserttisarjan verran?

Tätä tutkii muusikko Amanda Kauranne neliosaisella kansanmusiikkikonserttisarjallaan Verta, pornoa ja propagandaa, JUMALAUTA! .

Konserttisarjan nimi on kuin klikkiotsikko, mutta Kauranteen mukaan sen jokaisella sanalla on tarkkaan mietitty, kansanperinteeseen liittyvä merkitys.

Ne merkitykset löytyvät Kauranteen kaksoisroolista kansanmusiikkimaailmassa: hän on sekä toimittaja että taiteilija. Näissä rooleissaan hän tutkii, kuuntelee ja lukee paljon arkistomateriaaleja.

– Kuunnellessani viimeiset 10 vuotta kansanmusiikkia olen huomannut, että on tiettyjä aiheita, joista ei lauleta.

Kauranne muistuttaa, että rahvaan musiikki on kuitenkin ollut kantaaottavaa ja ketään kumartelematonta.

– Olen miettinyt perinteen sanitointia, jossa siitä tehdään vähän parempaa versioita kuin se onkaan. Sitä on tehty Suomen tarinan takia. Kansanmusiikkihan lähtee nationalismin ajatuksesta. Se, mitä kansasta on haluttu laittaa vaikka Kalevalaan, on ollut tietynlaista.

Ja kyllä, Kauranteen mielessä on ollut myös Don Huonot -yhtyeen albumi Verta, pornoa ja propagandaa, jota hän kuunteli paljon nuorena.

”Kuin joku olisi lyönyt minua”

Amanda Kauranne sai idean konserttisarjaansa tehdessään Yleisradiolle sarjaa Naispelimannien jalanjäljissä. Silloin hänelle selvisi, että Kansanmusiikki-instituutin myöntämistä mestaripelimanni-titteleistä alle 10 prosenttia on annettu naisille.

Toivoisin että kaikki itsensä naiseksi tuntevat voisivat voimaantua tästä konserttisarjasta.

– Mulla oli semmoinen olo kuin joku olisi lyönyt minua.

Siihen asti Kauranne oli ajatellut kansanmusiikkimaailman olevan tasa-arvoisempi.

Hän laski myös suomalaisten kansanmusiikkifestivaalien esiintyjistä ne, jotka nimensä perusteella olivat naisia. Niitä oli vuodesta riippuen vähän yli 30 prosenttia, vaikka esimerkiksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolta valmistuneista noin 65 % on naisia.

– Koin, että minun on käsiteltävä asiaa paitsi toimittajana, myös taiteilijana.

Hän kuvailee konserttisarjan olevan enemmän tutkimusmatka kuin julistus.

– Siitä juuri itse pidän taiteessa, että asioita voi tutkia ja niistä voidaan keskustella.

Murhaballadeja, virsiä ja loitsuja

Tutkimusmatkan aikana Kauranteelle on käynyt selväksi, että jotkut asiat toistuvat vuosikymmenistä ja -sadoista toiseen. Verta-konsertissa on mukana muun muassa balladi nimeltä Kaunis Kaarina.

– Näitä balladilauluja, joissa nainen saa turpaan on aika paljon. Meidän viihdyke ei ole enää sitä laulettua perinnettä, mutta samat asiat toistuvat. Meidän ajassamme katsotaan rikossarjoja, joissa uhri on aina se nuori nainen.

Vereen on lauluissa monenlaisia näkökulmia.Joissain murhaballadeissa se roiskuu suorastaan humoristisesti ja vanhassa virsikirjassa ”Kristuksen veri tiukkuu”. On reippaita rekilauluja ja verenpysäytyssanoja. Konsertissa käsitellään myös kuukautisuskomuksia.

– Niihin ja häpeän elementtiin perehtyminen on ollut kiinnostavaa ja kipeää.

Kauranne sanoo kokevansa, että nykytodellisuuden ymmärtämiseksi on välttämätöntä tuoda esille historiaa. Vain siten voimme tehdä erilaisia valintoja.

– Jollemme tunne historiaamme ja perinnettä millään tavalla, me ei myöskään ymmärretä, miksi meidän yhteiskuntamme on sellainen kuin on.

Vaikka erityisesti konserttisarjan ensimmäisessä osassa käsitellään raskaitakin asioita, se ei estä hänen mielestään pitämästä myös hauskaa.

– Niitä voi käsitellä ilon ja riemun lasien läpi.

Laulusta voimaa

Konserttisarjan rakenne on syklinen.

– Ensimmäinen konsertti alkaa tuutulaululla, joka päättää sarjan viimeisen konsertin. Verta-konsertti päättyy synnytysloitsuun, joka puolestaan aloittaa sarjan seuraavan osan ”Pornoa”, Amanda Kauranne kuvailee.

Fokuksessa ovat naisten tekemät laulut. Joko niiden kerääjät ovat olleet naisia, informantit olleet naisia tai ne kertovat naisista.

Sarjan ensimmäisessä osassa on mukana eniten vanhaa perinnettä, koska Kaurannetta on kiinnostanut verenvuodatuksen historia. Kaikissa konserteissa on mukana myös niitä varten kirjoitettua uutta materiaalia.

Verta-konsertissa nainen ei aina ole uhri ja joskus laulut ovat myös voimanlähde.

– Taloon tullut miniä on ollut usein kaikkein alimmassa asemassa, mutta silti hän on voinut laulaa. Olen itse miettinyt, että jos jotain omaa aggressiota tai surumieltä tai kipua ja vihaa voisi ennemmin purkaa laulamalla kuin että piestään muita ihmisiä tai itseämme.

Suomalaisesta kansanmusiikista löytyvä nainen on Kauranteen mielestä vahva, osaava, taitava ja myös leikkisä, rohkea riskinottaja.

– Toivoisin että naiset tukisivat toisia naisia. Että uskaltaisimme rohkeasti kyseenalaistaa historiasta kummittelevia valtarakenteita.

– Mun kritiikki ei kohdistu minua edeltäneisiin naisiin, vaan rakenteisiin. Toivoisin että kaikki itsensä naiseksi tuntevat voisivat voimaantua tästä konserttisarjasta.

Verta-konsertin ensi-ilta tänään, tasa-arvon ja Minna Canthin päivänä 19.3.2018 Vapaan taiteen tilassa Helsingin Sörnäisissä klo 20. Vilhonvuorenkuja 15-16. Muut esitykset 20. ja 21.3. klo 20.