Uusimmat tutkimustulokset vahvistavat käsityksen siitä, että arktisten alueiden lämpötilat nousevat nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Tietokonemalleissa on jo kauan oletettu, että merijäästä kesäisin vapautuvan alueen laajeneminen kiihdyttää ilmaston lämpenemistä pohjoisessa.
Tiistaina esitellyt Yhdysvaltain lumi- ja jäätietokeskuksen (NSIDC) tutkimustulokset antavat numerotietoa käsityksen tueksi.
Tutkijaryhmä mittasi syksyn kuukausien (syys-, loka- ja marraskuu) lämpötiloja ajanjaksolta 2004–2008 ja vertasi niitä pitkän aikavälin keskiarvoon vuosilta 1979–2008. Viiden viime syksyn lämpötilat koko arktisella alueella olivat keskimäärin kolme celsiusastetta korkeammat kuin pitkän aikavälin keskiarvo.
Paikoitellen viime syksyjen keskilämpötila oli viitisen astetta yli ”normaalin”. Hurjimmillaan erotus oli peräti seitsemän astetta Alaskan pohjoispuolella sijaitsevalla Beaufortinmerellä.
Lämpimimmät syksyt olivat siellä, missä merijää oli kesäisin eniten paennut.
NSIDC:n mittauksia Yhdysvaltain geofysikaalisessa seurassa esitellyt tutkimuksen johtaja Julienne Stroeve katsoi tulosten osoittavan kiistattomasti, että tietokonemalleissa ennustettu kehitys on jo tapahtumassa. Hänen mukaansa arktinen merijää on nykyään niin ohutta, etteivät vaihtelut kesälämpötiloissa ja merivirroissa enää estä laajojen alueiden sulamista kesäksi.
Valoa heijastava
pinta pienenee
Ilmiön takana on se, että jääpeite heijastaa suurimman osan auringonvalosta takaisin avaruuteen. Avoin meri sen sijaan imee auringosta lämpöä, joka varastoituu meriveteen. Mitä laajempi on kesällä sulanut merialue, sitä suurempi pinta-ala on varastoimassa lämpöä.
Syksyn saapuessa ja aurinkoisen ajan lyhentyessä merivesi vapauttaa lämpöä takaisin ilmakehään. Näin lämpötilojen laskeminen talvisiin lukemiin viivästyy.
Ikävintä asiassa on se, että viime vuosien korkeat syyslämpötilat viittaavat vahvasti siihen, että kynnyskohta on jo ohitettu ja arktisten alueiden lämpenemisestä on tullut itseään ruokkiva mekanismi.
Kynnyskohdan ylittyminen saattaa tarkoittaa sitä, että odotettua nopeammin on edessä aika, jolloin arktinen merijää sulaa kesäisin kokonaan. Tietokonemalleissa tämä ei tapahdu ennen vuotta 2070, mutta nyt monet tutkijat arvioivat, että ensimmäinen jäätön napakesä voikin tulla jo parinkymmenen vuoden sisällä.
NSIDC:n tutkimuksessa nyt mitattu syyslämpötilojen toistuva kohoaminen on aiemmin oletettu tapahtuvaksi aikaisintaan 10–15 vuoden kuluttua.
NSIDC:n mittaukset koskivat ilman lämpötilaa merialueiden yläpuolella. Arktisten merialueiden lämpötiloilla on suora yhteys maa-alueiden lämpötiloihin pohjoisessa. Epäsuorat vaikutukset ulottuvat kaikkialle maailmaan.
Stroeven mukaan hänen ryhmänsä tutkimustulokset vahvistavat myös näkemystä kasvihuoneilmiöstä yleensä, koska muutos arktisilla alueilla tapahtuu ennustettujen mallien mukaisesti.
Merenpinta nousee
oletettua enemmän?
Samassa tiistain tilaisuudessa esiteltiin myös Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen raportti. Sen mukaan merenpinnan nousu kasvihuoneilmiön vaikutuksesta voi huomattavasti ylittää aiemmat arviot.
YK:n ilmastonmuutospaneelin (IPCC) arvioissa on merenpinnan kohoamisen mekanismeja pidetty niin monimutkaisina, että niitä on vaikea ennustaa. Viime vuonna tehdyssä arviossa IPCC päätyi haarukkaan 28–42 senttimetriä tämän vuosisadan loppuun mennessä.
Amerikkalaistutkijoiden mukaan kohoaminen voi olla puolitoista metriä. Sellainen merenpinnan nousu jättäisi satojen miljoonien ihmisten asuma-alueet veden alle.
Tutkijoiden mukaan aiemmissa arvioissa ei otettu huomioon sitä, miten nopeasti jäätiköt valuvat meriin, erityisesti Grönlannissa ja Etelämantereen länsiosissa.
Parissa asiassa tuore raportti antaa hieman lohtua. Se pitää alhaisena riskiä siitä, että Golf-virta hidastuisi niin, että Pohjois-Atlantin rannikoille koittaisi äkillinen jääkausi. Samoin se pitää vähäisenä vaaraa siitä, että katastrofaalisia määriä meriin varastoitunutta metaania vapautuisi äkillisesti.
lehti 