Dosentti Jouko Kajanojan toimittamassa Työllisyyskirjassa käsitellään työllisyyttä, työttömyyttä, työvoimapolitiikkaa ja työn muutoksia yhteensä 25 kirjoittajan voimin.
Kirjan artikkelit ovat tiiviitä ja yleistajuisia. Lukijalle tulee selväksi, että kirjoittajat hallitsevat asiansa ja että heidän näkemyksensä on syytä ottaa vakavasti.
Perusteltua kritiikkiä saavat niukasti resurssoitu ja työmarkkinoiden todellisuutta hahmottamaton työvoimapolitiikka, liika keskittyminen työvoiman tarjonnan edistämiseen ja yksioikoinen kannustusideologia.
Ihmisiä ei voi kohdella tavaroina työmarkkinoilla.
Suomessa 1970- ja 1990-lukujen työttömyyskausina talouspolitiikassa muut tärkeinä pidetyt tavoitteet ajoivat työllisyyden hoidon yli. Vaikka 2000-luvulla työllisyyden turvaamista on painotettu aiempaa enemmän, työvoimapolitiikan voimavaroja ei silti ole lisätty vaan vähennetty.
Kannustavuusongelma vain osittainen
Päähuomio myös työttömyyden pahentuessa on pidetty uusklassiseen talousteoriaan nojaten työvoiman tarjonnassa. Sen sijaan työvoiman kysyntää tukevat toimet ovat edelleen sivuraiteilla. Usko sanktioilla ja työttömyysturvan heikennyksillä kannustamiseen on luja, kuten ns. aktiivimallin läpirunnominen osoittaa.
Työmarkkinat eivät ole yhtenäiset, vaan jakautuvat erilaisiin osatyömarkkinoihin: samaan aikaan joillakin aloilla on työvoimapulaa ja toisilla työttömyyttä. Olisi järkevää kohdistaa aktiivisen työvoimapolitiikan toimia työttömyyden eniten vaivaamille osatyömarkkinoille, kirjoittaa Matti Sihto. Hän muistuttaa, että työmarkkinat koostuvat ihmisistä, joita ei voi käsitellä kuin tavaroita.
Pertti Honkasen sanoma on, että kannustavuusongelma on vain osittain todellinen, koska työnhakuun ja työpaikan valintaan vaikuttavat myös monet muut seikat kuin välitön taloudellinen hyöty. Työmarkkinoiden pääongelma on työvoiman heikko kysyntä ja huono kohtaanto: työnhakijoita on enemmän kuin avoimia työpaikkoja ja avoimiin työpaikkoihin ei ole tarpeeksi osaavia tekijöitä.
Kirjassa esitellään myös työvoimapolitiikan kansainvälistä kehitystä ja malleja sekä Suomessa toteutettuja kokeiluja, kuten työllisyyden kuntakokeilu, työpankit, sosiaalinen yritys Posivire ja Paltamon täystyöllisyyskokeilu.
Uusia vaihtoehtoja
Viimeinen luku koskee työn muutosta ja esittelee työvoimapolitiikan uusia vaihtoehtoja. Mikko Jakonen kirjoittaa työn muutoksen suurista linjoista: paljon asiaa ja välillä hurjasti numeroita.
Artikkeli olisi kaivannut tiivistämistä, jäsentämistä ja lisää väliotsikointia. Uusina työpolitiikan vaihtoehtoina kirjassa esitellään työtakuuta, kansalaistyötä ja perustuloa. Suosittelen perehtymistä myös niihin, vaikka tuntisikin ennakkoluuloa kansalaispalkkaan viittaavia ideoita kohtaan.
Monipuolinen kirja. Kohtuullisen hyvä kokonaisuus, mutta ei tietenkään täydellinen. Maahanmuuttajien työllistymisen ongelmat eivät kirjassa ole esillä yhtä mainintaa lukuun ottamatta.
Jouko Kajanoja (toim.) Työllisyyskysymys. Into Kustannus 2018. 425 sivua.
uutiskirje 