Korruptioskandaaleja ja sisäistä riitelyä
Kulunut viikko on tuonut shokin toisensa jälkeen Italian toiseksi suurimmalle puolueelle, Walter Veltronin johtamalle keskustavasemmistolaiselle demokraattiselle puolueelle (PD).
Maanantaina puolue hävisi pääministeri Silvio Berlusconin oikeistokoalitiolle aluevaalit Abruzzossa. Ääniä tuli 20 prosenttia eli lähes puolet vähemmän kuin kevään vaaleissa.
Ylimääräiset vaalit järjestettiin sen takia, että aluehallituksen puheenjohtaja Ottaviano Del Turco (PD) oli joutunut eroamaan lahjusskandaalin vuoksi.
Tiistaina pidätettiin korruptioepäilyjen vuoksi Abruzzon maakunnassa sijaitsevan Pescaran kaupungin pormestari Luciano D’Alfonso (PD).
Samoin tiistaina asetettiin kotiarestiin kansanedustaja Salvatore Margiotta. Puolue jälleen PD. Margiottaa epäillään korruptiosta, joka liittyy ranskalaisen Total-öljy-yhtiön toimintaan hänen kotimaakunnassaan Basilicatassa.
Keskiviikkona Napolissa asetettiin kotiarestiin kaksi demokraattisen puolueen kaupunginvaltuutettua. Heitä epäillään korruptiosta ja petoksesta tarjouskilpailussa, joka koski 400 miljoonan euron sopimusta paikallisen firman kanssa.
Jo aikaisemmin on tapauksen tiimoilta pantu kotiarestiin kaksi entistä PD:n kaupunginvaltuutettua. Poliisi tutkii kahden kansanedustajan toimia; heistä sentään vain toinen on PD:stä, toinen on Berlusconin Vapauden kansa -puolueesta.
Yksi Napolin pormestarin Rosa Iervolinon (PD) avustajista on tehnyt itsemurhan epäselvissä olosuhteissa. Myös Napolia ympäröivän Campanian maakunnan maaherraa Antonio Bassolinoa (PD) kohtaan on esitetty korruptioepäilyjä.
Syyttäjästä
tuli syytetty
Tämä on synkkää tarinaa puolueelle, jonka periaatteessa pitäisi edustaa sitä puhtoisempaa puolta Italian politiikassa, jossa konnan osa on varattu lipevälle Berlusconille.
Oikeistolla onkin nyt ollut vahingonilossa pidättelemistä, kun Veltroni saa julkisuudessa selitellä puoluetoveriensa tekemisiä.
Lahjusskandaalit eivät kuitenkaan ole demokraattisen puolueen ainoa ongelma. Kun vaikeuksia alkaa kasautua, alkaa myös yhä selvemmin näkyä, miten erilaisista aineksista puolue pantiin kasaan syksyllä 2007.
Huomattavasti yksinkertaistaen voi sanoa, että demokraattisen puolueen päävoimat ovat lähtöisin Italian kommunistipuolueen enemmistösiivestä sekä keskustaoikeistolaisen kristillisdemokraattisen puolueen vasemmistosiivestä. Nämä nimitykset viittaavat aikaan ennen 1990-luvun alkua, josta alkoi Italian puoluekentän voimakas myllerrys.
Osa PD:n väestä haluaisi lieventää puolueen asennetta suhteessa Berlusconiin, osa taas haluaa pysyä tiukassa oppositiossa. Veltroni ei ole ottanut selvää kantaa kummankaan linjan puolesta.
Di Pietro nostaa
profiiliaan
PD:n sisällä on myös jännite Veltronin ja puolueen toisen vahvan miehen, Massimo D’Aleman välillä. D’Alema edelsi 1990-luvulla Veltronia vasemmistodemokraattisen puolueen johdossa. Kummankin alkuperäinen tausta on kommunistipuolueessa. Nykylinjoiltaan D’Alema on näistä kahdesta vähemmän oikealla.
D’Alema oli äskettäin sosialidemokraattien Sosialistisen internationaalin kokouksessa Meksikossa, kun puolueen kolmas vahva mies Francesco Rutelli osallistui samaan aikaan konservatiivisten puolueiden Euroopan demokraattisen puolueen kokoukseen Brysselissä.
Europarlamentissa osa PD:n edustajista toimii sosialistiryhmässä, osa taas liberaalien ja demokraattien ryhmässä, johon Suomesta kuuluvat keskusta ja ruotsalainen kansanpuolue.
PD:n kulkiessa vaikeudesta toiseen on sen liittolaispuolue, Arvojen Italian puolue vahvistanut asemaansa. Arvojen Italiaa johtaa Antonio Di Pietro, joka aikoinaan tuli tunnetuksi korruptoituneita poliitikkoja jahdanneena tutkintatuomarina. Di Pietro sulkee ehdottomasti pois kaikki mahdolliset yhteistyökeskustelut Berlusconin kanssa.
uutiskirje 