Työtä halpuuttamalla kilpailukykyyn plussaa – naiset maksavat lomarahoistaan

Onko kilpailukykysopimus eli kiky parantanut Suomen kilpailukykyä?

– Totta kai se on vaikuttanut. Se ei ole edes keskustelun aihe. Sen varmin merkki on sosiaaliturvakustannusten vääntäminen uutteen asentoon. Työnantajien maksamia sivukuluja vähennettiin ja palkansaajien nostettiin, sanoo STTK:n pääekonomisti Ralf Sund.

Enemmän tai vähemmän on otettu kiinni keskeisiä kilpailijamaita vuoden 2014 jälkeen systemaattisesti. Toisin sanoen kustannuskilpailukyvyn paraneminen alkoi jo ennen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitusta.

– Kiky vähän kiihdytti sitä tahtia. Laskelmieni mukaan otetaan neljän vuoden aikana yli kahdeksan prosenttiyksikköä Saksan, Ruotsin ja Tanskan keskiarvoa kiinni.

Vientikysynnän herääminen on ollut kikyä ratkaisevampi talouden kasvulle, työttömyyden alenemiselle ja työllisyyden parantamiselle. Sund pitää kuitenkin kikyn vaikutusta plusmerkkisenä.

Hän muistuttaa, että mittareiden kohdalla on melkoinen villi länsi riippuen esimerkiksi siitä, mitä kustannuksia seurataan, mikä vuosi otetaan nollavuodeksi, josta lähdetään seuraamaan.

Työn halpuuttaminen
on suomalainen malli

Kilpailukyky on suhteellinen käsite: aina tehdään oletus siitä, mitä kilpailijat tekevät.

– Tämä on yhtä vääjäämätön kuin devalvaatio, jos muut maat eivät tee samaa. Muut maat eivät ole tehneet näin rajua työn halpuuttamista, sanoo Sund.

Muiden ekonomistien tavoin Sund laskee, että talouden herääminen, siis että kauppa käy, on kikyä merkittävämpi moottori vientikysynnälle.

Pienipalkkaisten lomarahaleikkaus heikentää epäoikeuden-mukaisesti toimeentuloa.

– Kauppa kävisi korkeammillakin hinnoilla kuin näillä halpuutetuilla hinnoilla. Oletettavaa olisi, ettei niin vilkkaasti.

JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen muistuttaa, että kiky on ollut voimassa niin vähän aikaa, että vaikutukset eivät vielä kunnolla edes näy.

Hänkin muistuttaa, että ”mahdollinen kilpailukyvyn parantuminen on pääasiassa seurausta Suomessa tehdyistä huonompitasoisista maltillisista palkkaratkaisuista verrattuna tärkeimpiin kilpailijamaihin Ruotsiin ja Saksaan”.

Sund muistuttaa:

– Meidän palkkalinjamme on 1,6 prosenttia, ja Saksassa ja Ruotsissa se on kolme prosenttia. On aivan selvä, mitä kustannuksille tapahtuu vientimarkkinoilla.

Tuskastuttavasti huomio
kustannuskilpailukyvyssä

Sund on tuskastunut, että huomio on kustannuskilpailukyvyssä, josta työvoimakustannukset on vain yksi osa.

– Todellinen kilpailuvaltti on tuotteiden laatu, markkinointi, toimitusvarmuus ja pitkä lista muita asioita. Näitähän ei työmarkkinoilla ratkaista eikä näihin hallituksenkaan kynnet riitä. Näitä päätöksiähän tehdään yrityksissä.

Eikä hallituksella ole osaa eikä arpaa, että kilpailijamaissa on tehty Suomea korkeampia palkkaratkaisuja.

JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen. Kuva: JHL

– Keskustelu on aivan liian paljon pyörinyt tämän kustannuskilpailukyvyn ja siinäkin työvoimakustannusten ympärillä, sanoo Sund.

Kansainvälisen edun hajuraon ottaminen alkoi jo ennen ennen kikyä ja jatkuu vielä kikyn jälkeen.

– Jos palkkalinjan ero on 1,5 prosentin luokkaa, se on kymmenessä vuodessa parikymmentä prosenttia, jos lasketaan korkoa korolle, Sund sanoo.

Kiky puserrettiin
pienpalkkaisilta naisilta

Kiky-sopimus on koettu epäoikeudenmukaiseksi julkisella alalla, kuntien ja valtion pienipalkkaisissa töissä. Tähän aikaan vuodesta jokainen näkee sen pankkitilillään: lomarahoista leikataan lähes kolmannes.

Asara-Laaksonen sanookin, että yksilötasolla etenkin pienipalkkaisten lomarahaleikkaus tuntuu merkittävänä ja epäoikeudenmukaisena heikennyksenä toimeentuloon. Tästä syystä päättyneellä neuvottelukierroksella julkiselle alalle neuvoteltiin osittainen kompensaatio.

– Hallituksen ja porvarilehtien propagandassa lomarahaleikkausten vaikutusta on vähätelty muun muassa jakamalla euromääräinen leikkaus 12 kuukaudelle, jolloin kuukausimenetys on saatu näyttämään pienemmältä.

Myös Sund pitää hyvänä, että julkiselle alalle tuli palkkaneuvotteluissa yleislinjaa enemmän.

[digilehti pvm=20180601]