Vasemmistoliitto julkaisi marraskuussa oman perustulomallinsa. Se on puolueen vastaus edessä olevaan sosiaaliturvan uudistukseen, josta on sanottu tulevan ensi vaalikauden yksi suurimmista kysymyksistä.
Mutta ei nyt mennä sen tarkemmin perustuloon, vaan keskitytään siihen, miten siitä raportoitiin. Se kertoo nimittäin paljon siitä, miksi puhe politiikan kriisistä on itse asiassa vain median kriisin jatkumoa.
Monissa tiedotusvälineissä vasemmistoliiton avaus kuitattiin niin sanottuna pakkopullana eli siitä kirjoitettiin tiedotteen pohjalta pieni juttu. Tosin Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala kirjoitti avauksesta kommentin, jonka otsikko ”Äänestäjät olkaa varovaisia! Luvassa katteeton vaalilupaustalvi – Vasemmistoliitto iski jo kaikille 800 euron perustulon pöytään” kertoi kirjoituksesta kaiken. Haapala maalaili uhkakuvia, että tulevissa eduskuntavaaleissa puolueet lupaavat äänestäjille taas kaiken mahdollisen.
Häneltä jäi ehkä huomaamatta, että vasemmistoliiton mallissa ei olla siirtymässä mitenkään kertarysäyksellä perustuloon. Sen enempää vasemmistoliitto kuin vihreätkään eivät ole vaalikentillä sanomassa äänestäjille, että kun äänestät meitä, saat jatkossa suoraan rahaa.
Haapalan kirjoitus olisi sinänsä syytä jättää omaan arvoonsa, mutta siihen tiivistyy monen toimittajan näköalattomuus. He näkevät politiikan vain pelinä, jossa poliitikot tavoittelevat valtaa lyhyellä aikavälillä. Toki moni poliitikko sitäkin jahtaa.
Tässä mielessä onkin ollut hämmentävä seurata joitakin kommentteja puolueiden tekemistä avauksista. Yhdessä vaiheessa sosiaalidemokraatteja syytettiin siitä, että puolue ei koskaan sano mitään. Sitten kun demarit julkaisivat ohjelmiaan, niitä tuli joidenkin, erityisesti iltapäivälehtien, mukaan liikaa.
Perustulossa ja miksei myös esimerkiksi demarien yleisturvamallissa on kyse nimenomaan puolueiden tavoitteesta katsoa pitemmälle tulevaisuuteen.
Vasemmistoliittokin on julkaissut lukuisia ohjelmia, mutta niitä tiedotusvälineet eivät välttämättä ole edes huomanneet.
Koko maailma on valtavien muutosten edessä. Vanha järjestys on sortumassa tai sortunut jo. Se näkyy Ranskan keltaliiveinä, se näkyy äärioikeiston nousuna, ja se näkyy myös uuden vasemmiston nousuna.
Näitä voi tietenkin olla vaikea nähdä eduskunnan kuppilassa ja EK:n kokkareilla, missä suojellaan jatkuvaan kasvuun pohjautuvaa talousjärjestelmää. Se on nostanut todella monta ihmistä ensimmäiseen luokkaan, jossa he voivat matkustaa kohti helvettiä. Suunta pitäisi muuttaa.
Toimittajien haaste onkin viedä keskustelua tulevaisuuden suuriin kysymyksiin. Toki paljon helpompi ratkaisu on tuoda tv-studioon velkakello ja kysyä, kuinka paljon olette valmis leikkaamaan ja tekemään veronalennuksia.
lehti 