”Röyhkeys on lämmintä, hyvää energiaa”

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Idea syntyi suuttumuksesta.

Pöydän ympärillä oli osaavia, päteviä naisia, kaikki omien alojensa ammattilaisia. Ja jokainen vähätteli ja epäili omaa tekemistään. Tarvitaan röyhkeyttä, keksi Janakka.

– Näin mielessäni kaikki Suomen naiset: vahvan, upean joukon, joka kuitenkin puhuu itsestään ja osaamisestaan arastelevaan sävyyn.

Hirveätä haaskuuta, johon lääkkeeksi Janakka pisti pystyyn röyhkeyskoulutuksen. Tilaisuuksiin on ollut tunkua ympäri Suomen. Janakan mielestä se kertoo, että asennemuijuudelle on tarvetta.

– Muija-sanan haltuunottaminen on ihanaa. Siinä on jotain upeaa ja vahvaa ja voimakasta. Asenne antaa sille vielä lisäbuustia. Asennemuija on henkilö, joka on sinut itsensä kanssa.

Röyhkeys tuuppaa tekemään

Röyhkeys on Jenni Janakalle lämmintä, hyvää energiaa. Sellaista, joka tuuppaa tekemään silloin, kun meinaa jäädä epäröimään.

– Jos vaikka arkailee, onko oikea tyyppi hakemaan jotain työpaikkaa tai tehtävää.

Siinä missä mies pyytää luontevammin palkankorotusta tai hakee työpaikkaa, jonka hakukriteerejä ei täysin täytä, nainen tyypillisesti tyytyy vähempään ja hakee vain paikkoihin, joiden vaatimukset täyttää kirkkaasti yli.

Huijarisyndrooma, jossa ihminen epäilee osaamistaan ja pelkää kelvottomuutensa paljastuvan, on tavallinen juuri koulutetuille naisille.

– Tytöt kasvatetaan huomioimaan toisia ihmisiä, mikä on tietenkin hyvä asia, mutta ei silloin, kun meidät kasvatetaan huomioimaan toiset niin, että unohdamme itsemme.

Janakka kuvailee Michelle Obaman haastattelua, jossa tämä kertoi kysyneensä koko ikänsä: Am I good enough? Olenko riittävän hyvä?

Janakan mielestä on selvää, että jos Michelle Obaman kaltainen huippuyliopistoista valmistunut, koko maailman ihailema nainenkin kyseenalaistaa omaa osaamistaan, on kyse ilmiöstä ja rakenteista eikä yksilön ominaisuuksista.

– Me käytämme ihmisyhteisönä nyt vain pienen siivun kapasiteetistamme.

Kuka sinä olet?

Sekä luennoillaan että Röyhkeyskoulu-kirjassaan Janakka teettää ensimmäisenä harjoituksen, jossa listataan kunkin itseensä liittämiä asioita, titteleitä ja rooleja. Sellaisia kuten sisar, toimittaja tai pelle.

– Tarkoitus on herätellä sitä mitä tunnistamme itsessämme. Sitten voi alkaa tiedostaa, millä tavoin meidän itse näihin rooleihin liittämämme stereotypiat vaikuttavat omaan käytökseemme ja toimintaamme.

Janakka muistuttaa, että vaikka kuinka elämme kukin kuplissamme, meitä ympäröivät silti samat narraatiot, samat kertomukset ja kuvat. Monet näistä stereotypioista eivät pidä paikkaansa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan usein hyvä tuki ja nainen ratissa on tilastojen mukaan parempi kuski kuin mies.

– Omaan elämääni on vaikuttanut esimerkiksi se, että olen liittänyt itseeni käsitteen blondi.

Ankara itsetutkiskelu vei Janakan muutama vuosi sitten pomon pakeille irtisanoutumaan myyntiedustajan työstään. Janakka kiittää edelleen entistä esinaistaan siitä, että tämä ymmärsi unelman tavoittelun merkityksen.

Eikä Janakan unelma olekaan ihan vähäinen. Hän haluaa olla vielä joskus merkittävä suomalainen kirjailija.

– On epäoleellista, tulenko saavuttamaan sitä ikinä. Se haave ajaa ja motivoi minua.

Siinä, että on nainen, ei ole mitään vikaa

– Muistan, kun Angela Merkel oli toiminut jo vuosikaudet liittokanslerina, kun hän kerran esiintyi jollain juhlaillallisella iltapuvussa. Kaikki tajusivat, että herranjumala, sehän on ollut nainen koko ajan!

– Jotain tosi outoa siinä on, että meidän pitää piilottaa feminiinisiksi miellettyjä piirteitä, jotta meissä voidaan tunnistaa osaaminen, jotta voimme menestyä.

Janakka haluaa työelämän muuttuvan.

– Haluan työelämään naisten ääntä. Se ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi alkaa imitoida maskuliiniksi miellettyjä piirteitä tai tapoja olla ja ilmaista itseään, vaan sitä, että sukupuolista riippumatta kaikkien osaaminen aletaan tunnistaa.

– Nyt me näemme osaamista siellä, missä oletamme näkevämme sitä.

”Tiedä, että osaat. Nauti siitä, että osaat, ja anna meidän muidenkin nauttia siitä.”

Janakan unelmamaailmassa osattaisiin katsoa tekoja ja osaamista eikä sitä kuka sanoo ja kuka tekee. Se mullistaisi työelämän lisäksi aika lailla kaiken muunkin.

– Naisissa ja naisena olemissa ei ole mitään vikaa. Se on minun päällimmäinen viestini.

Janakka sanoo palavaansa ajattelussaan yhä uudestaan armollisuuteen.

– Tässä ajassa, jossa kaiken pitäisi olla twitter-nokkelaa ja insta-nättiä ja some-seksikästä, on hyvä muistaa, että suurin osa meidän tekemisestä ei ole lystiä tai hohdokasta.

– Välillä sitä menee mustiin, jokainen. Meissä kaikissa on myös rumia piirteitä eikä niitä ole kiva tunnistaa itsessään. Mutta ei niistä pidä syyllistää itseään. Itseään kohtaan pitäisi tuntea armoa ja kunnioitusta.

Joskus myös olosuhteet ovat niin haastavat, ettei mikään määrä röyhkeyttä riitä. Siksi taistelunsa kannattaa valita, sanoo Janakka.

– Meillä on rajallinen määrä energiaa käytettävissämme ja se kannattaa käyttää siihen, mihin oikeasti pystymme itse vaikuttamaan.

Mitä Beyoncé tekisi?

Janakka rohkaisee aikuisiakin fanittamaan. Ei ole välttämättä väliä, millainen joku ihminen todellisuudessa on, kyse on mielikuvasta ja voimahahmosta. Janakalla tällainen hahmo on yhdysvaltalaisartisti ja feministi-ikoni Beyoncé.

Janakka saa kesken haastattelun tekstiviestin parhaalta ystävältään. Tämä kehuu Janakan viimeisintä blogikirjoitusta ja Janakalle nousee kyyneleet silmiin.

– Papalta perittyä herkkyyttä, hän sanoo.

Vanhemmilleen Janakka kirjoitti kirjaansa omistuskirjoituksen: ”Kiitos, että olette antaneet minun olla herkkä. Se on tehnyt minusta vahvan.”