Vanhustenhuolto puhuttaa, ja hyvä niin. On järkyttävää, että vaikka varoituksia on kuultu vuosia, ongelmat otetaan vakavasti vasta, kun törkeitä laiminlyöntejä nousee esiin. Härski voitontavoittelu on ajanut inhimillisyyden edelle.
Yhtä lukuun ottamatta kaikki puolueet kannattavat sitovan hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Petteri Orpolle kysymys on lillukanvarsista. Orpo myös kiirehti sanomaan, että ”ihminen ei ole desimaali”. Lillukanvarsia desimaalit eivät todellakaan ole, eikä ihminen ole desimaali, mutta desimaalien takana kyllä on oikeita, tärkeitä ihmisiä ja hoitavia käsiä. Ero suositusluonteisen 0,5 hoitajaa per asiakas -mitoituksen ja sitovan 0,7 hoitajaa per asiakas -mitoituksen välillä on merkittävä. Kaiken perään kokoomusjohtaja peräsi parlamentaarista yhteistyötä, kun oikeasti koko muu parlamentti on jo harvinaisen yksimielinen.
Hoitajien kynnys epäkohtien esiin nostamiseen on suuri, mutta moni on halunnut kertoa kansanedustajalle ja hoitajakollegalle arjesta työssä. Viestit kertovat alimiehityksestä, kiireestä, laiminlyödystä hoidosta ja siitä, että hoitotyön ohella hoitajien odotetaan olevan myös siivoojia, ruoanlaittajia tai talonmiehiä.
Talous on politiikkaa ja politiikka on arvoja.
Sitova hoitajamitoitus on saatava lakiin, mutta se ei yksin riitä, jos työvuorolistoihin kirjataan haamuhoitajia, sijaisia käytetään lyhyissä pätkissä tai hoitajia estetään keskittymästä ydintehtäväänsä. Työvuorolistoihin saatetaan kirjata työvuorot niin, että hoitajamitoitus näyttää toteutuvan, mutta todellisuudessa vuorolistat eivät vastaa sitä, mitä hoivakodissa tapahtuu. Vuoroihin ei välttämättä saada tai edes aiota kutsua hoitajia, tai sijaisia kutsutaan vain kiireisimmille tunneille. Kikkailu on vastenmielistä, mutta tähän voitontavoittelun logiikka voi ajaa.
Mitoituksen lisäksi tarvitaan resursseja ja valvontaa. Hallituksen sote-uudistus ei näitä ratkaisisi, vaan ongelmat vain pahenisivat. Valvonta ei paranisi vaan perustuisi yhä yritysten omavalvontaan – jatkossa valvottavia yrityksiä vain tulisi lisää. Valinnanvapausmalli palvelisi Esperi Caren tapaisia toimijoita, joiden epäeettisen liiketoimintamallin markkinat paisuisivat.
Valtiovarainministeriö julkaisi tällä viikolla taas näkemyksensä julkisen talouden tilasta. Viime vaalien alla ”kestävyysvajeet” ja ”leikkaustarpeet” sisäistettiin medioissa pureskelematta ja virkamiehet sanelivat vaaliteemat. Sosiaali- ja terveydenhuolto on mitä merkittävimmässä määrin rahakysymys, ja lisäpanostuksia tarvitaan. Talous on politiikkaa ja politiikka on arvoja. Arvot ratkaisevat seuraavissa hallitusneuvotteluissa, kevennetäänkö verotusta vai satsataanko vanhustenhuoltoon. Myös hoitajien työ ansaitsee arvostuksen, joka näkyy palkkauksessa ja työoloissa.
lehti 