Sira Moksi: Ruma todellisuus synnyttää rumia kuvia

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Oletko joskus törmännyt piiroksiin, joissa tunnetut poliitikot ulostavat, uhkaavat työttömiä aseilla tai kannattelevat ahneuden turvottamia vatsojaan kottikärryillä? Jos olet, niin Sira Moksin poliittisten piirrosten maailma on sinulle tuttu.

– Nää nousee salamannopeasti mun mieleeni kun olen lukenut jonkun uutisen tai vastaavan, kertoo Moksi yhteiskunnallisen taiteensa luomisprosessista.

– Kuvien alla on aito suuttumus ja raivo. Suora tunne, joiden vastineeksi kuvat ovat syntyneet.

Moksin työt herättävät tunteita puolesta ja vastaan. Sosiaalisessa mediassa hänen kuviaan on poistettu ja profiilejaan lukittu. Yleisön voimakkaat reaktiot ovat taiteilijalle kuitenkin tuttuja jo uran aiemmista vaiheesta.

– Jo nuorena likkana oman näyttelyn valvojana sain todistaa, kuinka jengi syöksyi näyttelystä lasiset väliovet helisten. Silloin tein eroottisia kuvia ja ne oli hirmu kauniita ja runollisia, mutta ihmiset ovat niin herkkiä.

Taiteilijana Moksi kertoo kokevansa juuri nyt väsymystä. Poliittiset piirrokset syntyvät paineesta. Halu luoda jotain kaunista on ristiriidassa ympäröivän todellisuuden kanssa.

– Piirtäisin mielelläni aiheita, joissa olisi ilonpuolta, mutta en vaan millään usko, että paska lakkaa satamasta. Että näitä aiheita kyllä tulee riittämään, missä lentää veri ja suolenpätkät.

Vaikka taiteilijaa itseäänkin joskus pelottaa kuviensa maailma, hän toivoo silti pystyvänsä joskus piirtämään täysin pidäkkeettä. Rankkoja kuvia pidetään joskus turhana provosointina myös niin sanotusti omienkin joukoissa.

Joskus Moksi sanoo miettivänsä, johtuuko voimakas suhtautuminen hänen kuviinsa myös sukupuolesta.

– Näen sen niin, että jos olisin mies, kuviani pidettäisiin ylevämpinä ja rohkeina. Mutta kun ne on piirtänyt nainen, niillä halutaan provosoida ja herättää huomiota.

Ihan tavallinen varpunen…

– Kuva ihmisen käsistä jotka ovat virtaavan veden alla ja siinä kylpee pieni varpunen, vastaa taiteilija Sira Moksi kysymykseen siitä, millainen olisi taiteilijan omasta elämästä kertova piirros.

Taiteensa herättämistä mielikuvista huolimatta Moksi kokee olevansa tavallistakin tavallisempi ihminen.

– Olen naimisissa oleva keski-ikäinen nainen, taiteen sekatyöläinen. Synnyin Keski-Suomessa työläisperheen nuorimmaksi. Tätä nykyä olen väsynyt, kyrvähtänyt ja melankoliaan taipuvainen.

– Toki olen aina valmis myös iloitsemaan pienestä ja nauramaan mustaa naurua.

Tavallisen elämän vastapainoksi syntyvää poleemista taidetta on ollut Moksin mukaan vaikeaa saada julki. Mediatilan niukkuuden lisäksi myös näyttelytilojen saamisessa on ollut vaikeuksia.

Juuri puolisonsa kanssa liikuteltavan minitalon rakentanut taiteilija kertoo tarpeidensa olevan nykyään pieniä. Hurjimmissa haaveissa on saada kuvien teon kautta vakituista, vaikka pientäkin tuloa. Vastajulkaistu kirja Köyhien sota on askel eteenpäin tällä tiellä.

– Kirja on myös tosite siitä, että nyt mut otetaan tosissaan, se on itelle tosi tärkeää.

– Olen tulevilla Helsingin Sarjakuvafestareilla yksi kutsutuista kunniavieraista. Se on myös iso juttu itselle ja merkki siitä, että skene tunnustaa mut tekijänä.

… ja pienen pienet haaveet

Kuvataiteen lisäksi Sira Moksi ilmaisee itseään myös musiikin avulla. Vahvaääninen laulaja on julkaissut kaksi levyä ja keikkaillut ahkerasti ympäri Suomen. Youtubesta Moksin nimellä löytyvät tallenteet kertovat voimakkaasta tunteesta ja valtavasta potentiaalista.

– Musiikki on minulle edelleen tärkeää, mutta keikkaelämä on raskasta. Lopetettuani päihteiden käyttämisen kymmenen vuotta sitten, humalaisille esiintyminen alkoi tuntua liian kuluttavalta.

Moksi kertoo keikkailevansa edelleen satunnaisesti ja valikoiden. Minkäänlainen pakko ja ylenmääräisyys eivät kuulu enää Moksin taiteilijaelämään.

– Toivon hyvin vähän, sillä en juuri tarvitse tavaraa. Oma haave seuraavan kirjan suhteen on koota tarinoita suomalaisesta köyhyydestä ja työttömyydestä, mutta siihen pitää saada rahoitusta.

– Olis ylellistä, että kaapista löytyis aina hyviä pähkinöitä, ja että mieheni ja minun yhteinen rintama kestäisi.