Franz Schubertin Forelli-kvintetosta se alkoi. Kuhmon Kamarimusiikin alkumetreillä Kalevi Kivistö oli tokaissut toiminnanjohtaja Tuulikki Karjalaiselle, että jos siellä soitetaan Forelli-kvintetto, Kivistö tulisi Kuhmoon.
– Tuulikki totesi, että sehän esitetään joka kesä. Seuraavana kesänä lunastin lupaukseni. Sen jälkeen olemme viettäneet yli kolmenkymmenen vuoden ajan pari kesäistä viikkoa Kuhmossa, kamarimusiikkitapahtumasta tavoitettu Kivistö kertoo.
Kamarimusiikissa Kivistöä viehättää intiimiys. Se, että kuulee jokaisen instrumentin äänen ja sen sävelten kudelman, mikä äänistä syntyy. Taitavien, usein myös nuorten, uransa alussa olevien muusikkojen esittämän kamarimusiikin kuuleminen ja monipuolinen ohjelmisto: eri aikakausien ja kulttuurien musiikki ja yleisön voimakas myötäeläminen saivat suuntaamaan syrjäiseen Kuhmoon.
”Leipää ensin ja rimputukset sitten.”
Kuhmon Kamarimusiikki kohtasi alkuvaiheessa myös vastustusta. ”Leipää ensin ja rimputukset sitten”, totesi närkästynyt kuhmolainen nimimerkin suojissa Kuhmolainen-lehdessä toukokuussa 1979.
Haja-asutusalueilla ei ollut taloissa sähköä, joten katsottiin, että kunnan varoja ei pitäisi haaskata moiseen rimputukseen. Silloisena kulttuuriministerinä Kivistö totesi napakasti, ettei kamarimusiikilla ja kylien sähköistämisellä ole mitään tekemistä keskenään.
– On toki ymmärrettävää, että aineellisen puutteen – niin tuntuvaa kuin se tuohon aikaan oli – korjaamista pidettiin ensisijaisena. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ihmisten tarpeiden kirjo on laajempi. Myös luovuus ja sen tuloksista nauttiminen kuuluvat tarpeisiin, joita viisas yhteiskuntapolitiikka ei laiminlyö.
– Ensisijainen aineellisten tarpeiden tyydyttäminen johtaa siihen, ettei henkisten tarpeiden vuoro tule koskaan. Kaikkien tarpeiden tavoitetaso nousee sitä mukaa kun aikaisemmin asetettuja tavoitteita saavutetaan, Kivistö muistuttaa.
Omatkin vastustivat
Yhteiskuntapolitiikka ei saisi hänen mielestään jysähtää Maslowin tarvehierarkian ensimmäisiin tarpeisiin.
– Sosiologi Erik Allardtin kolmijako – aineelliset tarpeet, yhteisösuhteet ja itsensä toteuttaminen – korostavat erilaisten tarpeiden tyydyttämisen tasapainoa. Se on mielestäni viisas lähtökohta.
Myös Kivistön oman puolueen jotkut toverit vastustivat kamarimusiikin tuomista Kuhmoon. Heille SKDL:n puheenjohtajana tuolloin toiminut Kivistö lähetti jämäkän viestin. ”Musiikki ei ole poliittista, ei siis kamarimusiikkikaan. Olisi muistettava miksi Šostakovitš sävelsi parhaat työnsä piiritetyssä Leningradissa.”
– Hiljalleen tilanne rauhoittui, ja tunsin oloni Kuhmossa oikein kotoiseksi. Vähitellen myös syrjäkyliin saatiin sähköt. Kontaktit paikallisiin järjestöihmisiin olivat poikkeuksetta antoisia. Retkeilimme yhdessä ja keitimme nokipannukahvia erämaassa. Kamarimusiikin vieraina oli useita näkyviä alueen kansandemokraatteja, mm. Kemppaisen Arvo ja Kaikkosen veljekset, Claes Andersson kuului myös Kamarimusiikin vakiokävijöihin.
Kamarimusiikki sillanrakentajana
Kivistö muistelee, miten 60–70-luvuilla festivaalit olivat poliittisesti värittyneitä. Kuhmon Kamarimusiikki kuitenkin säästyi pahimmilta leimoilta.
– Seppo Kimanen rakensi ohjelman tältäkin osin hyvin taitavasti. Huippuluokan esiintyjiä tuli kaikista ilmansuunnista, kokonaisuus oli tasapainoinen. Koin juhlan eräänlaiseksi sillanrakentajaksi. Ehdoton ensisija esiintyjien valinnassa on kuitenkin taiteellisilla intresseillä.
Kamarimusiikki on Kivistön mielestä sielukasta, ja tarttuupa hän itsekin klarinetin varteen.
– Harrastus on luonut minulle kontaktin musiikkiin ja väläyttänyt, mitä kaikkea musiikin maailmassa voi kokea.
Näitä kokemuksia ja ylipäätään kulttuuripalveluja Kivistö soisi kaikkien, sosiaaliluokasta riippumatta saavan.
– Suomessa on 60-luvun lopulta lähtien tehty tasa-arvon edistämisessä arvokasta työtä. Siitä huolimatta kulttuuripalvelujen käyttö jakautuu edelleen sosiaalisesti ja alueellisesti kovin eriarvoisesti. Siinä on pähkinöitä purtavaksi vielä useallekin kulttuuriministerille, entinen kulttuuriministeri usuttaa.
– Aulis Sallinen on todennut hienosti, että ”taide on ihmisyyden siitepölyä, henkisten ärsykkeiden tuoksua ja kauneuden tajuamista”. Sitä se on. Siksi sitä tarvitaan.
lehti 