”Se pittää laulaa reippaalla äänellä vaikka itkettää.”
Tämä Keski-Suomen kotiseutulauluun viittaava lause Laura Laakson runosta Keskisuomalaista valelmaa menee läpi kaikista kerroksista. Suihkis vaan, suoraan jyväskyläläiseen sydämeeni.
Teksti on osa saksofonisti ja säveltäjä Mikko Innasen maakuntalaulujen uudistusprojektia.
Maakuntalaulut ovat lämmin läikähdys lapsuudesta.
Maakuntauudistus on toistaiseksi tyritty, joten jonkun täytyi tehdä jotain, on Innanen todennut vuosia kestäneestä sävellyshankkeestaan.
Innanen on versioinut vanhoja kotiseutulauluja ja säveltänyt myös uusia.
Lisäksi hän tilasi kuudeltatoista nykykirjoittajalta maakunnallisia runoja. Niiden näkymät ovat tyystin toisenlaiset kuin maakuntalaulujen rakennettu ylevyys.
Ensimmäinen maakuntalaulu Savon laulu, sävellettiin vuonna 1852. Sen jälkeen niitä on sävelletty yli 30. Monelle maakunnalle on tehty useita kilpailevia kappaleita.
Lauluissa ylistetään oman maakunnan luontoa, maan viljavuutta, sen ihmisten ahkeruutta ja luonteen jaloutta. Vaikeuksien voittamista korostetaan.
”Taival lie hankala – olkoon vaan!
Luonto lie kitsas – siis kilpaillaan!”
(Nälkämaan laulu)
Tunnen maakuntalaulujen isänmaallisen taustaeetoksen ja historian, mutta silti pidän niiden laulamisesta. Minulle ne ovat lämmin läikähdys lapsuudesta.
Vanhojen ystävien kanssa kajautamme joka juhannus Keski-Suomen kotiseutulaulun ja Pienen laulun Jyväskylälle. Reippaalla äänellä, vaikka aina vähän itkettää.
Innanen esittelee myös oman maakuntamallinsa, spiraalis-globaalisen ”Piippolan mallin”, jossa koko Suomi tasa-arvoisesti kiertyy Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan Piippolan ympärille.
Soitannollis-lyyrisen eepoksensa esipuheessa Innanen kirjoittaa uskovansa mallin ratkaisevan merkittävän osan aikamme haasteista, ”jos ei muuten, niin tarjoamalla niiden tilalle vielä suurempia haasteita”.
Mikko Innasen Maakunta-uudistus. Soitannollis-lyyrinen eepos. Kirja ja CD-levy, Aviador Kustannus 2019.
lehti 