Keskiviikon Itämeri-kokous Helsingissä huutaa hätää rehevöityneen murtovesialtaan puolesta. Samalla se on osoitus, että rantavaltioiden välillä ei ole pystytty sopimaan yhteisistä sitovista suojelutavoitteista.
Yksityiset ja julkiset tahot sitoutuvat yksittäisiin toimenpiteisiin.
On hienoa, että Baltic Sea Action Group -säätiö on saanut 137 tahoa sitoutumaan osaltaan suojelemaan Itämerta. Tavoitehan oli 50 tahoa.
On merkittävää, että samaan kokoukseen saadaan Venäjän pääministeri Vladimir Putin, presidentti Tarja Halonen ja Ruotsin kuningas Kaarle XIV Kustaa.
Mielenilmaus Itämeren huonosta tilasta on arvovaltainen. Se varmasti myös poikii jotakin.
Huolestuttavaa on kuitenkin se, että rantavaltiot omilta osiltaan nostavat kädet ylös sille, että maiden välillä ei pystytä tekemään sitovia sopimuksia murtovesialtaan pelastamiseksi.
Alusjätevesien totaalinen päästökielto kariutui pitkälti Venäjän vastustukseen. Itämeren suurimman ravinnekuormittajan, maatalouden, päästöjen vähentämiseksi BSAG-säätiöllä on esittää välineitä hintelästi. Etsitään muualta kustannustehokkaita nopeita ja helppoja teknisiä ratkaisuja, mutta kokonaisnäkemys meren pelastamiseksi jää uupumaan.
Itämeren pelastaminen ei ole vain talkoo, vaan myös kaikkien rantavaltioiden yhteinen sitoumus.
Iso tilkkutäkki vailla suuntaa
Baltic Action Groupin kasaama toimenpideohjelma on hyvää tarkoittava. Se on kuitenkin toimenpiteiden tilkkutäkki, satunnaisia poimintoja vailla strategiaa, miten toimet meren ekologian lainalaisuuksien mukaisesti asiaa hoidetaan. Toimijat ehdottavat helposti niille lähtökohdistaan taloudellisesti edullisista ratkaisuista.
Itämeri on ekosysteemi. Sen toimivien lainalaisuuksien mukaan sitä voidaan parhaiten suojella. Tämä lähtökohta Itämeri-kokoukselta näyttää puuttuvan. Haetaan hätimiten helppoja ratkaisuja. Itse kunkin poimimat parannusvaihtoehdot eivät toimi kuin pieneltä omalta osaltaan.
Yrityslähtöinen suojeluidealismi ei ekosysteemiä pelasta. Auttaa se toki voi.
Kun John Nurmisen säätiö auttaa Pietarin jätevesien puhdistuksessa, saadaan kustannustehokkaasti vähennettyä ravinnepäästöjä Itämereen. Mikkolan maatila Salosta lupaa satsata vesiensuojeluun ja luonnon monimuotoisuuden kehittämiseen. Suomalainen yksityishenkilö lupautuu sertifioitujen kalataloustuotteiden käyttöön ja Klaipedan kaupunki haitallisten aineiden poistamiseen sekä käsittelyyn satama-alueelta.
Kaikki on myönteistä ja hyväksyttävää. Sille ei voi sanoa ei. Toivottavasti Helsingin Itämeri-kokous poikii myös rantavaltioiden välisiä sitovia sopimuksia.
uutiskirje 
