Oulun yliopistossa käynnistetyt yt-neuvottelut eivät anna kovinkaan hyvää kuvaa siitä, miten yliopistomaailmassa asioita hoidetaan.
Ristiriitaisista viesteistä ei tosin täysin selviä, miksi Oulussa on ajauduttu tilanteeseen, jossa yhteisön 1 600 työntekijää joutuu miettimään, loppuuko työ kokonaan tai määräajaksi.
Kokoomuslainen opetusministeri Henna Virkkunen lupasi viime vuonna, että valtio myös tulevaisuudessa takaa kaikkien yliopistojen riittävän perusrahoituksen ja että valtio kantaa päävastuun jokaisen yliopiston opetuksen ja tutkimuksen rahoituksesta.
Ministerin lupaukset kumisevat nyt kuin tyhjät tynnyrit. Oulun yliopiston tukihenkilöstö kutsuu opetusministerin puheita jopa suureksi huijaukseksi. Hallituspuolueet yrittävät vakuutella, että Oulussa kyse ei ole perusrahoituksen puutteesta. Vaikea näitä vakuutteluja on kuitenkin uskoa. Eivätkö potku-uhan olla olevat 180 Oulun yliopistossa työskentelevää henkilöä ole tähän asti huolehtineet yliopiston perustoiminnoista? Heistäkö tehdään nyt syntipukkeja ja valtion tuottavuusohjelman uhreja?
Oulun yliopistossa pelätään, että hallinto- ja tukipalveluhenkilöstön vähentäminen johtaa siihen, että opettajille ja tutkijoille ei jää riittävästi aikaa varsinaisen tehtävänsä hoitamiseen. Tämän vaikutusketjun päässä ovat säästöistä kärsimään joutuvat opiskelijat.
Myös muualla kuin Oulussa yliopistot ovat joutuneet tiukan talouskuurin alle. Yt-neuvottelut eivät ole muuallakaan ihan tuntemattomia. Tilannetta hankaloittaa se, että perusrahoituksen vähentämisen lisäksi myös monet kustannukset, kuten vuokrat, ovat nousseet.
Yhtenä selvänä syynä on se, että valtio on keskittynyt ennen muuta Aalto-yliopiston tukemiseen muiden yliopistojen kustannuksella. Osin taustalla kummittelee myös uusi yliopistolaki, jossa edellytetään yliopistojen hoitavan itse merkittävän osan rahankeruustaan.
lehti 