Fatou Ndiaye, 43, varttui Senegalin eteläisellä Casamancen alueella keskellä konfliktia. Hän kuuli usein laukauksia ja katseli kyynelsilmin, kun ihmiset pakenivat kylistään. Mutta vielä enemmän kuin lentäviä luoteja hän kammosi naisten sukuelinten silpomista.
Hänen wolof-yhteisössään kylän isoäidit tai ammattimaiset ympärileikkaajat leikkasivat terävällä veitsellä tyttöjen ulkoiset sukuelimet. Ndiaye halusi vastustaa käytäntöä, mutta aluksi hänellä ei ollut rohkeutta.
Rohkeus kasvoi, kun hän 13 vuotta sitten kohtasi Aissalou Sallin, joka käytti tarinankerrontaa kasvattaakseen tietoisuutta sukuelinten silpomista vastaan.
Tuhannet senegalilaiset naiset ja tytöt ovat oppineet nousemaan sukupuoleen pohjautuvaa väkivaltaa vastaan.
– Hänen tarinoidensa kuunteleminen opetti minulle paljon ympärileikkauksesta. Opin, kuinka naisten oikeuksia usein poljetaan uskonnollisten normien ja perinteiden varjolla. Se antoi minulle rohkeutta kertoa perheelleni, että aion vastustaa naisten sukuelinten silpomista ja kaikkia haitallisia käytäntöjä, joko heidän tuellaan tai sitä ilman, Ndiaye kertoo.
Sittemmin Fatou Ndiyaesta itsestään on tullut ammattimainen tarinankertoja. Hän tekee myös dokumenttivideoita kohottaakseen yhteisönsä yhteiskunnallista tietoisuutta.
Monenlaista vastarintaa
Ndiayen tavoin tuhannet senegalilaiset naiset ja tytöt ovat oppineet nousemaan sukupuoleen pohjautuvaa väkivaltaa vastaan. He ovat oppineet vastustamaan sukuelinten silpomista, lapsiavioliittoja, kuukautistabuja ja kivitystuomioita monenlaisten viestintäalustojen kautta: tarinankerronnan lisäksi on yhteisöneuvontaa, mobiilisovelluksia, taidetta, runoutta ja videoita.
Senegalissa onkin tilastollisesti huomattavasti vähemmän sukupuoleen pohjautuvaa väkivaltaa kuin sen naapurivaltioissa. Myös yleinen koulutustaso on paljon korkeampi kuin naapureilla.
Etnisten vähemmistöryhmien parissa luvut ovat kuitenkin lähes yhtä korkeita kuin rajan takana, Molly Melching toteaa. Melching on Senegalin pitkäikäisimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin kansalaisjärjestöihin lukeutuvan Tostanin perustaja. Tostan taistelee tyttöjen silpomista vastaan epävirallisen oppimisen kautta.
Melchingin mukaan yhä useammat senegalilaiset torjuvat tyttöjen silpomisen, ja siitä on kiittäminen koordinoitua kenttätyöskentelyä, jota ovat vetäneet useat kansalaisjärjestöt.
Yhteisön on oltava osallinen
Tostan on kouluttanut yhteisöjä, myös pieniä etäisillä seuduilla eläviä vähemmistöryhmiä.
– Jos rehellisiä ollaan, täytyy tunnustaa, ettei yhteiskunnallista muutosta voi tapahtua, jos yhteisö ei ole suoraan osallisena. Ei kukaan pidä siitä, että muualta tullaan ja sanotaan ”tämä ja tuo on väärin kulttuurissanne ja perinteessänne”. Niinpä täytyy työskennellä siten, että yhteisö voi vapaasti osallistua, ajatella ja toimia, Melching sanoo.
Tostanin yhteisön voimaannuttamisohjelmassa yhteisön jäsenille kerrotaan ihmisoikeuksista, oikeudesta terveyteen ja vapauteen kaikista väkivallan muodoista. Yhteisö myös keskustelee jaetusta velvollisuudestaan puolustaa näitä oikeuksia yhteisön sisällä.
Yhteisön jäsenille kerrotaan myös tyttöjen silpomisen välittömistä ja pitemmän ajan kuluessa ilmenevistä haitallisista seurauksista sekä keinoista estää terveysongelmia tulevaisuudessa. Lopulta yhteisön jäseniä syyllistämättä ja kritisoimatta kannustetaan keskustelemaan silpomisen kaltaisista haitallisista käytännöistä. Tämä sitten johtaa yhteiseen päätökseen käytännön lopettamisesta.
Koulutuksen tulokset ovat vaikuttavia. Melching kertoo, että yli 8 000 yhteisöä Senegalissa ja seitsemässä muussa Saharan eteläpuolisen Afrikan maassa on julkisesti ilmoittanut lopettavansa tyttöjen silpomisen ja lapsiavioliitot.
uutiskirje 