Kuvittele lähteväsi kävelylle tietäen, että vastaantulevien joukossa on todennäköisesti joku, joka haluaa sylkäistä päällesi.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjitään, halveksitaan ja heitä kohtaan tehdään väkivaltaa. Kenen tahansa on helppo ymmärtää, että kun vastaantuleva sylkäisee päällesi, se loukkaa. Loukkaantumiselle on selvä oikeutus ja syyllinen. Sylkijä on toiminut väärin ja aiheuttanut epäreilusti toimillaan pahaa oloa toiselle.
Mutta harva ymmärtää mistä on kyse, kun vastaantuleva aiheuttaa ikävän tunteen vatsanpohjalle, vaikka lopulta kävelisi vain ohitse.
Vähemmistöstressi on ylimääräistä henkistä kuormitusta, joka johtuu syrjinnän kokemuksien lisäksi syrjinnän pelosta. Yhteiskunnassa, jossa on edes muutama kadulla vähemmistöjen päälle sylkevä, voi vähemmistöön kuuluvan näkökulmasta kuka tahansa olla potentiaalinen sylkijä. Vaatii vain yhden, että säikkyy jokaista.
Vähemmistössä oppii nopeasti tunnistamaan mahdollisia syrjintätilanteita ja jännittämään niitä etukäteen. Vaikka läpi työuran jokainen kollega olisikin suhtautunut positiivisesti kaapista ulos tuloosi, kantaa jokainen vähemmistöön kuuluva läpi elämänsä sitä taakkaa, että jonain päivänä se vihamielinen kollega voi vielä osua kohdalle.
Vähemmistöstressistä kärsivät sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen lisäksi myös muut vähemmistöt kuten rodullistetut.
Etuoikeutetusta asemasta voi tuntua ikävältä ajatella, että minä, joka en ole koskaan ketään syrjinyt, aiheuttaisin muka stressiä ja ahdistusta vähemmistöille. Ei se minun vikani ole, jos joku toinen syrjii!
Vähemmistöstressissä kyse ei kuitenkaan ole sinusta ja sinun tunteistasi. Olet tahtomattasikin osa tätä yhteiskuntaa, jossa syrjintä on jokapäiväistä. Tämän tunnustaminen on ensimmäinen askel muutokselle.
Ei riitä, ettet syrji. Mitä voisit tehdä, jotta muutkaan eivät syrjisi?
Kirjoittaja on Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja ja vasemmistoliiton edus-kuntaryhmän avustaja.
uutiskirje 
