Meille voi käydä kuten Kreikalle. Näin on Suomen julkisen talouden kehitysnäkymiä kommentoinut pääministeri Matti Vanhanen. Kreikka on parhaillaan maailman suosituin kauhukuvien lähde puheenvuoroissa, joissa pelotellaan julkisen talouden alijäämien seurauksista.
Pahimmassa tapauksessa muun muassa Kreikalla pelottelu johtaa elvytyspolitiikan ennenaikaiseen lopettamiseen paitsi maailmantalouden kannalta tärkeissä talouksissa kuten Yhdysvalloissa myös Suomen kaltaisissa pienissä maissa. Budjettialijäämiä supistavien menoleikkausten välttämättömyyttä ylikorostetaan ja työllisyyttä tukevan elvytyspolitiikan myönteisiä myös julkiseen talouteen ulottuvia pidemmän aikavälin vaikutuksia aliarvioidaan.
Vanhasen hallitus pystyy vielä vaikuttamaan oleellisesti siihen,miten työttömyys kuluvan vaalikauden aikana kehittyy.
Suomessa 1990-luvun alun lamavuosina saadut kokemukset ovat opettavaisia. Tuolloin valtiontalouden tasapainottamisesta tuli keskeisin talouspoliittinen päämäärä, jota tavoiteltaessa työttömyyden kasvun hillitseminen jäi toissijaiseksi tavoitteeksi. Politiikka johti sitkeän, pitkään valtiontalouttakin rasittaneen joukkotyöttömyyden syntyyn, jonka kaikista seurauksista ei ehditty toipua ennen uuden kriisin syntyä.
Tuoreiden työllisyystietojen perusteella työttömyyden nousuun on liittynyt myös pitkäaikaistyöttömyyden kääntyminen kasvuun. Vaikka asetelmat ovat selvästi paremmat kuin 1990-luvun alussa, nytkin työttömyysongelma uhkaa sitkistyä.
Halutessaan Vanhasen hallitus pystyy vielä vaikuttamaan oleellisesti siihen, miten työttömyys kuluvan vaalikauden aikana kehittyy – ja kuinka pahana yhteiskunnallisena ongelmana työttömyys pysyy seuraavan vaalikauden aikana. Pääministeri Vanhasen ajattelussa huoli valtiontalouden alijäämästä tuntuu kuitenkin saaneen yliotteen. Se voi näkyä ensi vuoden budjetissa talouspolitiikan ennenaikaisena kiristämisenä ja talouden elpymisen hidastamisena.
Myös muualla voidaan tehdä sama virhe. Vaikka kansainvälisen talouden näkymät ovatkin parantuneet, maailmantalouden elpyminen on vielä huteralla pohjalla. Siihen vaikuttaa oleellisesti maailmanlaajuisen elvytyspolitiikan jatko. Taloushistoria tarjoaa hyviä esimerkkejä siitä, kuinka elvytyspolitiikan lopettaminen lopetti myös talouden elpymisen.
Näistä ajankohtaisin on presidentti Rooseveltin vuonna 1937 tekemä virhe lopettaa Yhdysvaltojen talouden elvyttäminen liian aikaisin. Virheen seurauksena työttömyys pysyi korkealla koko 1930-luvun lopun ajan. Presidentti Obama saattaa olla tekemässä samaa virhettä.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
uutiskirje 
