Mediassa 1960-luku näyttäytyy usein nuorisokulttuurin ja radikaalien protestien vuosikymmenenä. Tällainen käsitys on varsin harhaanjohtava: pohjoismaissa ei juuri esiintynyt Berliinin ja Pariisin protestien kaltaista vastakulttuurista poliittista toimintaa. Radikaalien nuorisopoliitikkojen rinnalla sosiologit ja muut yhteiskunnalliset asiantuntijat saivat edelleen paljon tilaa näkemyksilleen.
Filosofian maisteri Juho Saksholm analysoi tuoreessa väitöstutkimuksessaan suomalaisten ja ruotsalaisten 1960-luvun radikaaliliikkeiden poliittista toimintaa ja julkista kielenkäyttöä. Väitöskirja haastaa aikaisemman tutkimuksen kansalliset näkökulmat keskittymällä pohjoismaisten liikkeiden kansainvälisiin yhteyksiin.
Suomi vertautui Ruotsiin
Teemat sovitettiin paikalliseen tilanteeseen sopiviksi.
Tutkimuksissa 1960-luvun radikalismia on käsitelty joko puhtaasti kotoperäisenä tai läpikotaisin globaalina ilmiönä. Saksholmin väitöskirja kyseenalaistaa tämän kahtiajaon tarkastelemalla 1960-luvun kansallisia ja kansainvälisiä tasoja rinnakkain.
– Vuoden 1968 globaalit protestit ovat pitkälti määritelleet näkökulmia 1960-lukuun, Saksholm arvioi.
– Vaikka globaaleistakin ilmiöistä toki keskusteltiin, teemat sovitettiin paikalliseen tilanteeseen sopiviksi. Suomessa pohjoismaat säilyivät ylivoimaisesti tärkeimpänä vertailukohtana, ruotsalaiset radikaalit sen sijaan pyrkivät aktiivisemmin korostamaan oman toimintansa globaaleja yhteyksiä.
Asiantuntijuus politisoitui
Kansallisten ja kansainvälisten keskustelujen limittyneisyys näkyy myös tavassa, jolla eri maiden radikaalit liikkeet painottivat hyvin erilaisia poliittisia kysymyksiä.
– Niin kauan kuin radikaalit luottivat siihen, että yhteiskuntaa voi muuttaa julkisen puheen avulla, lähestymistapa oli varsin sovitteleva. Pettymys puolueisiin ja pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon kuitenkin polarisoi asenteita ja nosti esiin uudenlaisia politiikan tekemisen tapoja, Saksholm sanoo.
– Vaatimukset rationaalisesta, asiantuntijoiden ohjaamasta politiikasta saivat väistyä, ja tilalle tulivat valtarakenteita ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia korostaneet, emotionaalisemmat puhetavat. Samalla asiantuntijuus politisoitui.
Pohjoismaisten liikkeiden vertailu paljastaa myös merkittäviä eroja yhteiskunnallisessa luottamuksessa. Yhdeksi esimerkiksi Saksholm nostaa suhtautumisen poliisiin. Suomessa poliisin asemaa ei missään vaiheessa kyseenalaistettu, kun ruotsalaiset radikaalit taas syyttivät poliisia poliittisesta vainoamisesta.
Saksholmin Suomen historian väitöskirjan ”Reform, Revolution, Riot? Transnational Nordic Sixties in the Radical Press, c. 1958–1968” tarkastustilaisuus pidetään torstaina 12–15 Jyväskylän yliopistossa. Väitöstilaisuuden kieli on englanti. Tilaisuutta voi seurata verkkolähetyksenä osoitteessa https://r.jyu.fi/dissertation-saksholm-051120.
uutiskirje 
