Kun muut ihmiset koronasulkujen aikana suojautuivat koteihinsa, naiset terveydenhoidon eri alueilla sekä opetus- ja palvelualoilla menivät töihin joka päivä.
– On traagista, että kaikkein huonoimmin palkattuja ovat juuri ne työläiset, joihin eniten turvaudumme ja joista olemme eniten riippuvaisia, yhteiskunnan kudoksen tärkeimmät loimet, Sharan Burrow sanoi Saksan liittotasavallan järjestämässä naisten asemaa talouselämässä käsittelevässä tapahtumassa. Tapahtuma liittyi YK:n naiskokoukseen maaliskuun lopulla. Burrow on Kansainvälisen ammattijärjestöjen liiton pääsihteeri.
Maailmanlaajuisesti alle puolet työikäisistä naisista on palkallisessa työssä, ja suurin osa työssä käyvistä köyhistä on naisia. Koronapandemia on kärjistänyt jo olemassa ollutta epätasa-arvoa. Erityisesti ovat kärsineet Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan naiset ja tytöt.
– Jo ennen koronapandemiaa naisilla ja tytöillä oli vähemmän oikeuksia, he saivat vähemmän koulutusta ja usein elivät ja työskentelivät kauhistuttavissa olosuhteissa. Nyt heitä moukaroi vielä pandemiasulku ja taloustaantuma, Saksan taloudellisen yhteistyön ja kehityksen ministeri tri Gerd Müller totesi.
– Tyypillisesti juuri naiset ensimmäisinä menettivät työpaikkansa. Monet tytöt eivät koskaan palaa kouluun, koska heidän täytyy alkaa uurastaa pienteollisuudessa tukeakseen köyhtyneitä perheitään tai koska he ovat tulleet suunnittelemattomasti raskaaksi tai koska heidät on naitettu. Naisiin kohdistuvan väkivallan lisääntyminen on katastrofi ja tragedia, Müller lisäsi.
Työmarkkinoiden rikkoutumisen eturintamassa
Niin väkivallasta kuin työttömyydestäkin kärsivät ennen muuta 20–30-vuotiaat naiset, joilla on pieniä lapsia. Burrow sanoi, että nämä naiset ovat joutuneet työmarkkinoiden rikkoutumisen eturintamaan. Kun pandemiarajoitusten jälkeen synnytetään uusia työpaikkoja, heidän pätevyytensä niihin on entistäkin huonompi.
Työssä käyvistä työläisistä maailmanlaajuisesti 60 prosenttia työskentelee epävirallisella sektorilla. Enemmistö heistä on naisia.
– Heillä ei ole oikeuksia eikä minimipalkkaa eikä heidän työolojaan säännellä mitenkään. Myös virallisessa taloudessa työskentelevistä kolmannes on epävarmassa työssä, ja heistäkin enemmistö on naisia, Sharan Burrow totesi.
Kehittyneissäkin maissa naiset ovat miehiä todennäköisemmin matalapalkkaisissa ja epävarmoissa töissä ja ansaitsevat 20 prosenttia vähemmän kuin miehet. Kehitysmaissa kuilu on vielä leveämpi.
Johtajien tietoisuutta kohotettava
Kamerunilaisen lapsiäitien yhdistys Manki Marouan presidentti Diane Ndarbawa kertoi maaseudulla elävien naisten kohtaamista esteistä, jotka yhdessä johtavat naisten heikkoon osallistumiseen talouteen ja taloudelliseen päätöksentekoon. Naiset eivät tunne yrittämiseen liittyviä lakeja, linjauksia ja ohjelmia, eikä heillä ole tietoa miten laatia projektisuunnitelmia ja toimintaraportteja. Lisäksi naisten tietokone- ja digitekniikkataidot ovat heikkoja. Kaiken päälle tulevat vielä perinteen ja uskonnon haitalliset tulkinnat.
– Kamerunissa on vielä lisäesteitä, ääriajatteluun ja perinteisiin liittyvää epävarmuutta ja väkivaltaa. Nuoret naiset myös itse rajoittavat itseään pysyttäytymällä vain pienimuotoisessa käsityöläisyrittäjyydessä, Ndarbawa selitti.
– Olisi tärkeää edistää nuorten naisten ja tyttöjen oikeuksia kohottamalla etenkin vanhempien ja uskonnollisten johtajien tietoisuutta. Heidät on saatava uskomaan, että nuorten naisten voimaannuttaminen on tärkeää, Ndarbawa vaati.
– Jos todellakin haluamme rakentaa paremman pandemianjälkeisen maailman, tarvitsemme siihen voimakkaita naisia ja tyttöjä. Nyt enemmän kuin koskaan, Müller vahvisti ja kertoi, että Saksa oli osoittanut 38 miljoonaa euroa lisärahoitusta sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen pandemian aikana.
uutiskirje 
