Mitä poliitikon on tiedettävä?

Naistenpäivänä luovutin kahdessa Pirkanmaan kunnassa adressit valtuustojen puheenjohtajistoille naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta työstä. Sain oivan tilaisuuden udella valtuustojen pääpampuilta heidän tietämystään kunnan palveluista naisille ja miehille niissä tilanteissa missä koti ei enää ole turvallinen paikka olla.

Kummassakaan kunnassa eivät päättäjät osanneet sanoa mistä ihmiset saavat apua lähisuhdeväkivaltaan. Heillä ei ollut mitään aavistustakaan kuinka asia heidän kunnassaan hoidetaan.

Olin järkyttynyt. Valtaa käyttävät eivät tiedä mitä heidän kuntalaisilleen tapahtuu, jos he kokevat kotona lähisuhdeväkivaltaa. Onko lähisuhdeväkivalta muka niin marginaali-ilmiö, että kunnanvaltuustojen puheenjohtajiston ei siitä tarvitsekaan olla perillä? Ei niiden tuhansien naisten, miesten ja lasten mielestä jotka vuosittain joutuvat pakenemaan väkivaltaista puolisoaan.

Valtaa käyttävät eivät tiedä mitä heidän kuntalaisilleen tapahtuu, jos he kokevat kotona lähisuhdeväkivaltaa.

Mitä voidaan olettaa peruskuntapoliitikon tietävän kuntansa asioista? Toki luottamustoimissa olevia kiinnostaa usein hyvinkin eri asiat: toiselle tärkeää on viemäröinti ja toiselle naisiin kohdistuvan väkivallan estäminen.

Kaikessa ei voi itse olla mukana päättämässä, joten jäävätkö tärkeätkin asiat vähemmälle huomiolle. Tuskin kaikki kuntien päättäjät tietävät esimerkiksi jalkapallokenttien kunnon ja varmasti on niitä valtuutettuja jotka puhuvat kentistä jokaisessa valtuuston kokouksessa.

Voidaanko silti olettaa että päättäjät tietävät edes vähän kaikesta? Poliitikon on oltava multi-ihminen. On oltava viisas, kuitenkaan olematta vaikea ja ylimielinen. On osattava puhua kieliä ja tuntea kulttuureja ja ihmisiä, on osattava vähän kaikesta, kuitenkin on myös oltava jonkun asian asiantuntija.

Poliitikon on oltava nöyrä, ylpeä, rohkea, oma itsensä, puolueen joukkuepelaaja, lahjakas ja onnellinen. Niin ja kaikesta pitää olla kiinnostunut ja kaikkeen pitää antaa sata prosenttia ajastasi.

Mahdoton yhtälö. Silti haluan ajatella, että kunnan päättäjät tietävät mitä heidän kuntalaisilleen tapahtuu hädän hetkellä, silloin kun kunnan palveluista tulee korvaamattomia.

Kirjoittaja on lähihoitaja.