Vasemmisto vastaan oikeisto. Perun presidentinvaalien toisella kierroksella äänestäjillä on selvät vaihtoehdot. Toisessa nurkassa seisoo tiukan vasemmistolainen Pedro Castillo ja toisessa kulmassa on maan entisen presidentin Alberto Fujimorin tytär Keiko Fujimori, joka edustaa oikeistoa.
Castillon nousu toiselle kierrokselle oli suurimpia yllätyksiä pitkään aikaan Latinalaisen Amerikan vaaleissa, kuvailee Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen. Teivainen on seurannut vuosikymmenien ajan Latinalaista Amerikkaa, ja Perussa hän on muun muassa opettanut yliopistossa.
Aloitetaan perusasioista. Castillo ei ensinnäkään ollut ennen presidentinvaaleja kovinkaan tunnettu. Koulutukseltaan hän on opettaja, ja siinä roolissa hän päätyi kansallisesti näkyvään rooliin vuonna 2017. Perun opettajat lakkoilivat tuolloin, ja Castillo toimi yhden maolaiseksi kutsutun radikaalifraktion johtajana.
– Maan silloisen hallituksen ministerit halusivat neuvotteluissa opiskelijoiden kanssa estää hänen opettajaliittofraktionsa tuomisen neuvotteluihin. Viitattiin, että siellä on kytköksiä Loistavaan polkuun, Teivainen sanoo.
Loistava polku kävi terrorisotaa Perun hallitusta vastaan 1980- ja 1990-luvulla, kunnes Fujimorin kaudella kapina kukistettiin kovin ottein.
Castillo onkin saanut vastata syytöksiin Loistava polku -sympatioista. Niiden torjumisessa on Teivaisen mukaan auttanut se, että hän nuorena osallistui eräänlaiseen ”suojeluskuntaan”, joka taisteli Loistavaa polkua vastaan. Perussa niillä ei ole samanlaista oikeistokaikua kuin Suomessa, Teivainen lisää.
Maltillinen tausta
Castillon oma tausta on maltillisessa liikkeessä. Hän kuului samaan puolueeseen kuin Perun presidenttinä vuodet 2001–2006 toiminut Alejandro Toledo. Teivainen luonnehtii liikettä keskustalaiseksi.
– Nämä ovat hyvin hankalia termejä, hän lisää heti perään.
Joka tapauksessa Castillo päätyi kutsuttuna Perú Libre -puolueen (Vapaa Peru) presidenttiehdokkaaksi. Se taas on hyvin radikaali puolue, ainakin pohjoismaisella mittarilla.
– Puolueessa on tiukemmin marxilais-leniniläisyyttä, Venezuelan ihailua, valtiokeskeisyyttä, nationalismia ja myös sellaista, jonka osassa vasemmistoa on koettu olevan hiukan nationalistista sanan sellaisessa merkityksessä, jota Perussa kutsutaan usein rasistiseksi nimenomaan suhteessa venezuelalaisiin siirtolaisiin, Teivainen kuvailee.
Teivo Teivainen Pedro Castillon menestyksestä: ”Iso vastaus on, että se on suuri mysteeri”
Näiden lisäksi puolueeseen on liitetty muun vasemmiston riveistä syytöksiä konservatiivisuudesta ja homofobisuudesta.
Ensimmäisellä kierroksella Perun vasemmiston sisällä käytiinkin kamppailu, kenestä tulee vasemmiston ehdokas toiselle kierrokselle. Alun perin vahvin ehdokas siihen oli Verónika Mendoza, jonka tukijoissa oli feministejä ja koulutetumpaa vasemmistoa. Jaottelua vaikeuttaa se, että Mendozaa tuki Teivaisen mukaan myös Perun kommunistinen puolue. Latinalaisessa Amerikassa vasemmiston jaottelu onkin vaikeampaa kuin Euroopassa.
Castillo nousi lopulta ensimmäisellä kierroksella suosituimmaksi ehdokkaaksi, ja syytä siihen pohditaan edelleen.
– Iso vastaus on, että se on suuri mysteeri.
Provinssien ääni
Teivainen kuvailee Perua poikkeuksellisen pääkaupunkikeskeiseksi maaksi. Siinä piilee myös Castillon menestyksen salaisuus, sillä muut ehdokkaat profiloituivat Teivaisen mukaan Lima-keskeisiksi poliitikoiksi.
Castillo puolestaan kiersi maata autollaan. Hänellä on imago kansanmiehenä, joka on hankkinut maisterin paperit, Teivainen kertoo.
– Hän veti autolla kylästä toiseen ja megafoni kädessä piti puheen aukiolla ja ajoi seuraavaan kaupunkiin. Hän tuli tällaiselta pohjalta.
Tietyssä mielessä Castillon nousu muistuttaa Suomessa ja muualla Euroopassa koettua niin sanottua alueiden kostoa, joissa kasvavien seutujen puristuksiin jäävillä seuduilla päädytään äänestämään ”eliittiä” vastaan. Castillosta tuli Perussa niin sanottu kansan syvien rivien ääni.
– Opettajuus korostui Castillon kampanjassa aika paljon, Teivainen sanoo.
Castillon suosio pysyi kuitenkin pitkään hyvin pienenä. Suosio lähti nousemaan viimeisinä viikkoina ennen vaaleja.
– Suuri nousi tuli aikana, jolloin mielipidetiedusteluja ei saanut julkaista. Siinä ei tullut lumipalloefektiä, että lehdet olisivat olleet täynnä Castillon nousua, Teivainen huomauttaa.
Nousua tullaan varmasti tutkimaan vielä paljon, Teivainen uskoo. Castillon kampanja kun ei saanut vetoapua suurilta tiedotusvälineiltä.
– Uskotaan, että tässä on ollut perinteinen suusta suuhun -mekanismi. Pitkin syrjäkyliä ihmiset ovat alkaneet puhua, että täällä on kansakoulun opettaja, joka puhuu suoraan asioista, tulee vaatimattomista oloista, toisin kuin nämä pääkaupungin laitetut tyypit.
Pesäero käynnissä
Ensimmäisen kierroksen jälkeen Castillo on alkanut tehdä pesäeroa puolueeseen. Kuten Teivainen kuvaa, politiikan klassisen pelikirjan mukaan toisella kierroksella ehdokkaat alkavat usein lähestyä keskustaa.
– Castillo on aiempaa selkeämmin sanonut, että hän on ehdolla, ei puolue.
Teivainen lisää, että vielä ensimmäisellä kierroksella Castillon taustajoukoista kuului kommentteja, joissa vaadittiin Liman keskiluokan köyhdyttämistä.
– Hän on liikkunut pois sellaisesta lokerosta, jossa on hyvin vahva kansallistamisohjelma. Kaikki on vähän laimeampaa.
Vapaa Peru -puolueeseen tekemällään irtiotolla Castillo on avittanut sitä, että vasemmisto on ryhmittynyt hänen taakseen. Tukensa Castillolle on antanut myös Verónika Mendoza.
Ja Mendozan tuki Castillolle on Teivaisen mukaan hyvin merkittävä. Kuten aiemmin mainittiin, Mendozan tukijat ovat enemmän koulutetumpaa keskiluokkaa, kun taas Castillon ensimmäisen kierroksen suosio pohjautui provinssien väestön tukeen. Nyt Castillo saa taakseen myös keskustavasemmistolaiset. Samalla kampanja saa myös lisää uskottavuutta
– Mendozan tukijoukoilla on ammatillista kompetenssia valtion hoitamisesta aivan eri kaliiperilla kuin Castillon oman taustajoukon piirissä.
Voimakkaimmasta heikoimpaan
Tähän väliin on hyvä hetki ottaa selvitys Perun vasemmistosta. Perussa oli vielä 1980-luvulla hyvin vahva vasemmisto, Teivaisen mukaan ehkä koko Latinalaisen Amerikan vahvin puoluevasemmisto. Sitten vasemmisto onnistui hävittämään itsensä, osin siitä vastasi myös silloinen Alberto Fujimorin hallinto, josta kohta enemmän.
Suurin tekijä vasemmiston hajoamiselle oli Loistava polku, joka esiintyi maolaisena järjestönä. Kommunistit ja muu marxilainen vasemmisto puolestaan piti Loistavaa polkua pahimpana vihollisenaan. Se myös näkyi.
– Loistava polku hajotti vasemmiston ihan eri tavalla kuin esimerkiksi Farc (marxilainen sissijärjestö) Kolumbiassa. Loistava polku tappoi merkittävän määrän vasemmistolaisia, vaikka esiintyi ja jossain määrin on tietynlaisen maolaisuuden edustaja.
Kun Perun vasemmisto vuonna 1989 oli hyvin vahva, oli tilanne kolmen vuoden päästä tyystin toinen.
– Vuodesta 1992 eteenpäin se oli maanosan heikoin vasemmisto sekä vaalimenestykseltään että näkyvyydeltään. Kongressissa oli tasan yksi vasemmistolainen edustaja 120:n joukossa.
– Vasemmisto katosi. Vasemmistolaiset puolueet olivat muodollisesti olemassa, mutta niitä ei tavallaan ollut.
Nousu elävien kirjoihin tapahtui vasta 2010-luvulla, kun vasemmistolaiset alkoivat ryhmittyä Verónika Mendozan taakse vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Ensimmäisen kierroksen kolmannen sijan jälkeen vasemmisto teki bravuurinsa: se hajosi keskenään kilpaileviin ryhmiin.
– Nyt on tullut uudentyyppinen vasemmisto. Se on maaseudun tai provinssien vasemmisto, Teivainen kertoo Castillon taustajoukoista.
Vahvan vasemmistolaisen ehdokkaan päätyminen toiselle kierrokselle ällistyttikin perulaisia, Teivainen sanoo.
Vaikea järjestelmä
Kun Castillon tausta on maltillisemmassa vasemmistossa, on hyvä kysymys, miten hän on päätynyt marxilais-leniniläisen puolueen presidenttiehdokkaaksi. Siinä taustalla on osin Perun puoluejärjestelmä ja toisaalta Castillon aiemman puolueen täydellinen ryvettyminen korruptioskandaalissa. Se vei maan entisen presidentin Alejandro Toledon maanpakoon.
– Perussa on äärimmäisen hankalaa saada rekisteröityä puolue. Siinä vaaditaan niin paljon allekirjoituksia ja monta byrokraattista askelta, että se on tolkuttoman vaikeata. Niillä, jotka ovat onnistuneet säilyttämään paikkansa vaalirekisterinsä, on ollut hyvin vahva kortti pelissä, Teivainen kertoo.
Tämän vuoksi monien inhoamalla Vladimir Cerrónin johtamalla Vapaa Peru -puolueella on ollut kädessään monta ässää.
– Monet ovat pitäneet vähän nenästään kiinni, kun ovat neuvotelleet Cerrónin kanssa, Teivainen kuvailee suhtautumista.
Mutta lopputulos on tosiaan ällistyttävä. Pienen puolueen melko nimetön ehdokas nousi lopulta suosituimmaksi ehdokkaaksi ensimmäisellä kierroksella.
– Se saattoi yllättää heidät itsensäkin.
Isän painolasti
Castilloa vastassa toisella kierroksella on siis Keiko Fujimori, joka Castillon tavoin joutuu kamppailemaan menneisyyden painolastin kanssa.
– Keikon ylivoimaisesti tärkein tavoite on hälventää mielikuvia siitä, että hän edustaa diktatuuria tai autoritaarista perintöä. Hänen pitää eri tavoin korostaa, että on oikeusvaltioperiaatteita kunnioittava ihminen.
Keiko Fujimorin isä Alberto nousi Perun presidentiksi vuonna 1990. Itse asiassa traktorilla Perua kiertäneen Alberto Fujimorin kampanja muistutti monella tapaa Castillon kampanjaa, Teivainen kertoo.
Vasemmisto tuki aluksi Fujimoria, mutta kauan sitä ei kestänyt. Lopulta Fujimorin hallinto muuttui autoritaarisemmaksi, ja häntä on myös syytetty diktaattoriksi.
– Jotkut käyttävät (Alberto Fujimorista) diktaattoritermiä, mitä en lähde kiistämään, mutta diktaattoritermit ovat hankalia, Teivainen pyörittelee.
Joka tapauksessa näitä menneisyyden kaikuja vastaan Keiko Fujimori joutuu kamppailemaan, jos mielii tällä kertaa voittaa toisen kierroksen. Teivainen huomauttaa, että Keiko on ollut presidentinvaaleissa toisella kierroksella jo kahdesti. Teivainen vertaakin Keiko Fujimoria Ranskan nationalistiseen Marine Le Peniin.
– Aina hän (Keiko) on hävinnyt sen takia, että keskustavasemmisto yhdistyy sen tyyppisten ehdokkaiden taakse, joista he eivät välttämättä tykkää, mutta Keiko nähdään autoritaarisen oikeiston edustajana eli on valittu pienempi paha.
Nyt Keikon mahdollisuuksia lisää ainakin jonkin verran kirjailija-poliitikko Mario Vargas Llosan, 85, liittyminen tukijoiden joukkoon.
Vargas Llosaa pidetään yhtenä Latinalaisen Amerikan merkittävimpinä kirjailijana. Vuonna 1990 Vargas Llosa oli Alberto Fujimorin vastaehdokas toisella kierroksella.
– Hän on aina esiintynyt liberaalioikeistolaisena, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, demokratiaa ja vapaata taloutta. Hän on pitkään ollut fujimorismin todella tiukka kriitikko, Teivainen kertoo.
Vargas Llosan tuki-ilmoituksen taustalla on kommunismi tai ainakin sen uhka. Teivaisen mukaan niin sanottua kommunismikorttia käytetään tällä hetkellä Perussa.
– Kommunismin uhkasta puhutaan Keiko Fujimorin tukijoukoissa aika paljon.
Keiko Fujimori pyrkii anti-kommunismin lisäksi profiloitumaan uusliberalistisena markkinamyönteisenä poliitikkona. Vaikka hän tekee pesäeroa isänsä menneisyyteen, on Alberto Fujimorin talouspolitiikalla roolinsa kampanjassa. Alberto Fujimorin talouspolitiikka käynnistyi niin kutsutulla shokkiterapialla, jossa taloutta yksityistetään nopeasti ja rajusti.
Sinänsä Alberto Fujimori sai perinteisten talouslukujen valossa Perun talouden kasvuun.
– Fujimorin tukijoiden yksi keskeinen argumentti – vähän samoin kuin Augusto Pinochetin (Chilen diktaattori vuosina 1973–1990) tukijoiden Chilessä – on, että se oli Alberto Fujimori, joka tämän sai aikaan. Aluksi tarvittiin kovaa kättä, tuhottiin Loistava polku, tehtiin uusi perustuslaki, pantiin inflaatio kuriin ja annettiin markkinatalouden toteutua.
Perulla on pääkaupungin vinkkelistä mennyt aika hyvin, Teivainen sanoo. Tähän Keiko Fujimori nyt vetoaa.
– Hän edustaa talouskasvua, Teivainen tiivistää.
Talouskasvu kasvatti myös elintasoeroja, jotka nyt ovat maassa valtavat. Vauraus ei tihkunut pääkaupungin ulkopuolelle. Siihen taas vetoaa Castillo.
Kuka voittaa?
Miten toisella kierrokselle 6. kesäkuuta sitten käy? Kysymys saa Teivaisen mietteliääksi. Heti ensimmäisen kierroksen jälkeen Castillon ero Keiko Fujimoriin oli selvä.
– Selvää on, että Keiko Fujimori on ottanut eroa kiinni. Joissakin mielipidemittauksissa on hän mennyt Castillon ohikin. Joissain Castillo on taas edellä, Teivainen sanoo.
Asetelma on joka tapauksessa selvä. Vasemmiston ja oikeiston lisäksi vastakkain vaaleissa ovat pääkaupunki ja muu maa. Teivainen tiivistää asetelman pääkaupunki vastaan provinssit -muotoon. Vertailun vuoksi: maana Peru on suurin piirtein yhtä urbanisoitunut kuin Suomi.
– Keiko Fujimori johtaa pääkaupungissa ja joillain rajallisilla alueilla sen ulkopuolella. Castillo muualla maassa.
Fujimorin kampanja on onnistunut niin sanotulla kommunismikortilla kääntämään äänestäjien päitä. Siihen on onnistuneesti sekoitettu tässäkin jutussa mainittuja pelotteluja Venezuelasta sekä terrorismista, joista on saatu Teivaisen mukaan kasattua ”epämääräinen mytty”, jolla Castilloa on lyöty. Onnistuneesti.
– Kommunismisyytöksillä on saatu Castillon kampanjasta happea pois. Fujimori on lisäksi onnistunut pehmentämään mielikuvaansa saamalla joitakin demokraattisina tunnettuja tahoja kampanjaansa. Hän näyttäytyy aiempaa avarakatseisempana.
Teivainen nostaa myös esiin mittaustulokset, joiden mukaan Fujimorin kannatus on kasvanut eri tuloluokissa. Vielä kuukausi sitten Fujimorin kannatus oli Castilloa edellä vain ylimmässä tuloluokassa.
– Nyt Fujimori on edellä myös ylemmässä keskiluokassa, Teivainen sanoo.
Nyt mielipidemittauksia ei enää saa julkaista. Vaaliuurnille perulaiset marssivat 6. kesäkuuta. Tulee valituksi kumpi vain, saattaa uuden presidentin tie olla kivikkoinen.
– Kummankaan ehdokkaan puolueella ei ole enemmistöä kongressissa, Teivainen huomauttaa.
uutiskirje 
