Lähipäivät näyttävät, laajeneeko sota Gazassa entisestään
Israelin joukot tunkeutuivat tiistaina Gazan kaupungin kaakkoislaidalla sijaitsevaan Tel Hawwan lähiöön, puolentoista kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Näin pitkälle ei hyökkäys ole aiemmin ulottunut.
Israelin armeija on parin viime päivän aikana väittänyt olevansa lähellä päämäärää eli Hamasin taistelukyvyn vakavaa vaurioittamista.
Perusteluna mainitaan mm. se, että Gazasta ammuttujen rakettien määrä on pudonnut. Maanantaina niitä ammuttiin enää 12, paljon vähemmän kuin sodan alkupäivinä – mutta itse asiassa samaa suuruusluokkaa kuin ennen sotaa.
Hamas puolestaan on uhonnut, että Israelin joukot joutuvat ansaan kaupunkien kapeilla kaduilla ja kokevat katkeran tappion.
Toistaiseksi mikään ei viittaa tähän suuntaan. Israelin joukot ovat tiettävästi kohdanneet melko vähän vastarintaa ja kaatuneesta yhdeksästä sotilaastakin neljä on kuollut omien tulituksessa.
Israelin näennäisestä sotamenestyksestä huolimatta on aiheellista esittää sama kysymys kuin kaksi viikkoa sitten: mitä Israel hyökkäyksellään tavoittelee? Yhä useammin on myös esitetty epäily siitä, ettei Israelin johto itsekään oikeastaan tiedä sitä.
Siirrytäänkö
vaiheeseen kolme?
Israelin lehtien mukaan hallituksen ydinkolmikko, pääministeri Ehud Olmert, ulkoministeri Tzipi Livni ja puolustusministeri Ehud Barak ovat erimielisiä siitä, miten jatkaa tästä eteenpäin.
Kiista tiivistyy kysymykseen siitä, siirrytäänkö operaatiossa vaiheeseen kolme. Ensimmäinen vaihe oli ilmasota ja toinen vaihe maahyökkäys. Kolmas olisi tunkeutuminen täydellä voimalla Gazan kaupunkiin ja muihin suuriin asutuskeskuksiin. Viime päivien tunnustelevat hyökkäykset eivät vielä ole sitä.
Barakin ja Livnin sanotaan olevan sillä kannalla, että sota olisi saatava pikapuoliin päätökseen. Olmert taas haluaisi jatkaa hyökkäystä täysillä ja siirtyä kolmosvaiheeseen.
Mutta myös Barakilla ja Livnillä on erimielisyytensä. Livni vastustaa minkäänlaisen sopimuksen tekemistä Hamasin kanssa. Hänen kerrotaan haluavan, että Israel julistaisi voittaneensa ja vetäytyisi yksipuolisesti Gazasta. Livnin mukaan Hamasille on nyt näytetty, mitä rakettien ampumisesta seuraa.
Barak puolestaan on sitä mieltä, että Israel ei ole panostanut tarpeeksi Egyptissä käytäviin rauhantunnusteluihin. Hänen sanotaan kannattavan Egyptin välityksellä tehtävää aselepoa Hamasin kanssa. Se tehtäisiin epäsuorasti Hamasia varsinaisesti tunnustamatta.
Vajaa kuukausi
aikaa vaaleihin
Ainakin osittain erimielisyyksiä voi selittää sillä, että kolmikon tilanne on erilainen. Olmert väistyy politiikasta, eikä hänellä enää ole hävittävänä muuta kuin maineensa.
Livni ja Barak sen sijaan tavoittelevat kumpikin puolueidensa johtajina pääministerin virkaa helmikuun vaaleissa, ja heille sodan paikallaan polkeminen ja omien tappioiden kasvaminen olisi haitaksi. Mutta voiton julistamisenkin pitäisi vaikuttaa uskottavalta, kuten Olmert sai karvaasti oppia Libanonissa 2006.
Israelin 10. helmikuuta pidettäviin vaaleihin on vajaat neljä viikkoa aikaa. Mutta jo ensi viikon tiistaina, 20. tammikuuta on edessä presidentinvaihdos Yhdysvalloissa. Sekin luo varmasti Israelin johdolle painetta ratkaisuihin.
Hieno tilaisuus
lyödä Hamasia
Israelin johto on edelleen antanut sekalaisia lausuntoja sodan päämääristä. Barakin mukaan tavoitteena on muuttaa Israelin eteläosien turvallisuustilanne eli lopettaa rakettien ampuminen Gazasta.
Livni puolestaan kehui maanantaina, että Gazan sota on palauttanut Israelin pelotteen. Livnin mukaan Israel on raskaalla voimankäytöllä näyttänyt, että Israel ”hurjistuu”, jos sen kansalaisia ammutaan.
Israelin eteläisen sotilasalueen komentaja Yoav Galant puolestaan sanoi, että armeijalla on nyt ”elämänsä tilaisuus” lyödä Hamasia, eikä sitä pidä jättää käyttämättä. Mutta samalla Galant sanoi, että tämä merkitsee varautumista pitkään miehitykseen Gazassa.
Juuri näin toiset pelkäävätkin siinä käyvän. Ilman että oli etukäteen varsinaisesti suunnitellut sitä, Israel saattaa palata vuotta 2005 edeltäneeseen tilanteeseen eli Gazan miehittäjäksi. Tuolloin Israel lähti Gazasta sen vuoksi, että se piti alueen pysyvää miehittämistä liian raskaana itselleen.
lehti 