Tehtaiden järviin puhdistamattomina päätyneet jätevedet herättivät kansan ympäristönsuojeluun 1970-luvulla. Jo tuolloin tuli julkisuuteen uutisia ja tutkijoiden selvityksiä energian käytön vaikutuksesta kasvihuoneilmiöön ja ilmastonmuutokseen. Vielä 2000-luvulla tästä puhuttaessa tuhahdeltiin, että älkää hörhöt pelotelko ihmisiä. Nyt elämme keskellä ilmastokriisiä.
Jätteiden lajittelu, kierrätys ja uusiokäyttö ovat helppoja ilmastotekoja. Kierrätyksen organisoinnin aloitti 1990-luvun alussa usean ympäristö- ja kuluttajaneuvontaa tehneen kansalaisjärjestön ryhmä. Edelläkävijäin työtä koordinoi Suomen luonnonsuojeluliitto ja työ rahoitettiin mukana olleiden järjestöjen kesken.
Paperinkeräys aloitettiin 40–50 vuotta sitten paperiteollisuuden kitkerän vastustuksen saattelemana. 1990-luvulla päiväkotien lapset toivat jätteiden lajittelun koteihin ja nyt se on arjen asia. Jokaisen jätejakeen järjestetty keräys on helpottanut ilmastokuormaa ja tietoisen kuluttajan henkistä taakkaa. Muovin keräyksen aloittaminen oli vapauttavaa ja uusiomuovituotteita ilmaantuu tämän tästä. Useille yrityksille ympäristöasiat ovat selvyys.
Voin seurata ilmastovaikutustani monin tavoin. Voin mitata netissä hiilijalanjälkeäni ja muuttaa elintapojani. Villasukat jaloissani voin laskea huonelämpötilaani +18–20 asteeseen ja valita sähkösopimukseni uusiutuvaan energiaan. Sen tuottaminen lisääntyy kulutuksen tahdissa.
Voin valita kasvisruokapäivän, viikon tai vuoden. Kaupassa voin kävellä kaukolentohedelmien ohi ja suosia kotimaisia marjoja, juureksia, lähiruokaa ja kalaa. Voin käyttää kierrätettyjä tavaroita ja vaatia tuottajilta ilmastovastuuta. Sähkömankelin sijaan aarteeni on isäni morsiamelleen puusta tekemä kaulinlauta ja -pulikka, joka on loistava mankeli 75 vuoden jälkeenkin.
Voin jättää väliin ne toistaiseksi lentämättömätkin kaukolomamatkat ja tutustua kotimaahan ja lähiluontoon. Jos lennän, voin maksaa ilmastoveroa. Kimppakyyti toimii ja isoimmissa kaupungeissa toimisi myös auton yhteiskäyttöjärjestelmä. Esimerkiksi Belgian Gentissä autonvuokrauspisteitä on joka neljännessä korttelissa.
Liikenne aiheuttaa 21 prosenttia ilmastopäästöistä ja taajamissa julkisen ja kevyen liikenteen käyttö on ilmastoystävällistä. Uusiutumattomien luonnonvarojen energiataseen kannalta on parempi ajaa vanha auto loppuun ennen uuden hankkimista.
Asuminen tuottaa neljänneksen ilmastokuormasta ja sen pienentämiseen toivon vastuuta niin rakentajilta ja kunnallisilta päättäjiltä kuin asukkailta. Viime vuosisadan loppupuolella metsäteollisuuden selluhuumassa oma puutalotuotantomme ajettiin alas. Niinpä maamme on lähes puolillaan ruotsalaisia puutaloja. Pidän tätä kansallisena häpeänä, jolle länsinaapurillamme on aihetta nauraa.
Rakentamisessa energiaa syövälle betonille on tarpeen laittaa kallio- ja hiilivero ja palata energiapihiin puuhun. Luonnoneristeillä puusta ilman sähköistä ilmastointia vaativaa muovia tehdyt julkiset ja asuinrakennukset ovat ilmastoteko. Norjassa rakennetaan jopa 14-kerroksisia puutaloja. Maalämpöä asennetaan vanhoihinkin taloyhtiöihin ja aurinkopaneelien soisi lisääntyvän.
Nyt 2/3 kunnista on Hinku-kuntia, jotka ovat sitoutuneet hiilineutraaleiksi vuoteen 2030 mennessä. Kotikuntani Nokia ei loista luonnonsuojelulla, mutta se paistattelee ECO3-alueellaan kiertotalouden edistämisessä ja tukemisessa.
Nokialle on tullut vajaassa 20 vuodessa 28 materiaalien uusiokäyttöä kehittävän ja tuottavan yrityksen synerginen keskittymä. Yksi näistä on pirkanmaalaisesta biojätteestä luomulannoitetta tuottava yritys.
Olemme menossa hyvään ilmastosuuntaan, joskín vauhti voisi olla paljon kunnianhimoisempaa.
Kirjoittaja on nokialainen eräopas ja luontokartoittaja.
lehti 