Sananvapaus, sananvapaus ja sananvapaus. Sitä sanaa kuulee jatkuvasti mediassa, somessa ja politikassa. Kaikki ovat huolissaan sananvapaudesta, jopa äärioikeisto, mutta vain yksi ryhmä käyttää sananvapautta poliittisena aseena ja se on konservatiivinen oikeisto.
Vuoden 2021 keskustelu sananvapaudesta liittyy vahvasti USA:n keskusteluun ja lähes jokainen ”talking point” ja argumentti tulee sieltä. Voit olla varma, että jos Fox News rummuttaa jotain asiaa USA:ssa, niin 100 prosentin varmuudella saman asian pääsee kohta lukemaan suomen kielellä Twitteristä.
Sananvapaus tarkoittaa konkreettisesti sitä, että jokaisella on oikeus lausua ääneen omia mielipiteitään ilman ennakkosensuuria. Tämä joskus väärinymmärretään ja luullaan, että sananvapaus on ”absoluuttinen”, eli että mitä vain voi sanoa ja välttää rangaistuksen. Jokainen länsimaa kuitenkin rajoittaa sananvapautta jollain tavalla. Jopa USA, joka on monien “sananvapaussotureiden” mallimaa, rajoittaa sananvapautta.
Miten sananvapauskeskustelu ilmenee konkreettisesti Suomessa? Yksi suurimmista taistelutantereista on pykälä “kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”. Sitä vastaan hyökkäävät voimakkaimmin perussuomalaiset ja sosiaalisen median “klassiset liberaalit”, jotka erottuvat perussuomalaista sillä, että heillä on kalliimpi puku ja fiinimpi kello.
Perussuomalaisten kritiikki lainpykälää kohtaan perustuu julkisesti kerrottuna siihen, että laki on kuulemma niin monimutkainen, outo ja vaikea, että se helposti johtaa siihen, että “normaali kansalainen” ei osaa kirjoittaa tai puhua “ongelmista niiden oikealla nimellä” ilman, että hän joutuu oikeuteen. Tämä on hulvaton selitys. Miksi? Katsotaanpa tilastoja. Oikeusrekisterikeskuksen mukaan vuonna 2020 noin 20 henkilöä sai tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Siis 20 henkilöä on saanut tuomion. Populistiset puolueet yrittävät määritellä “kansan” oman makunsa mukaan, mutta en usko, että PS:n mukaan 20 henkilöä Suomessa on yhtä kuin tavallinen kansa. Eli voi todeta, että suomalaiset osaavat kyllä keskustella maahanmuutosta ja muista ilmiöistä ilman, että he “vahingossa” joutuvat oikeuteen.
Miksi perussuomalaiset sitten haluavat poistaa lakipykälän? No totta kai siksi, että se tekisi perussuomalaisille helpommaksi demonisoida vähemmistöjä ja normalisoida rasismia. Eli argumentti siitä, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälä vaarantaisi sananvapauden, on vain absurdi väittämä.
Iso sananvapauteen liittyvä kiista Suomessa on viime aikoina ollut ”tapaus Räsänen”. Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen on saanut syytteen siitä, että hän on “vihapuhunut” seksuaalivähemmistöistä.
Tapauksessa minua ärsyttää “sananvapauden sankareiden” tekopyhyys ja vetoaminen Raamattuun. Julkisesti KD seisoo Räsäsen takana ja puolustaa hänen sananvapauttansa tässä asiassa. Tämä on siis sama KD, joka vastustaa uskonrauhan poistamista rikoslaista. Tässä mielipiteessä ei ole mitään väärää, se on normaali poliittinen kannanotto, mutta se on tekopyhyyttä. KD:n puheenjohtaja Sari Essayah kertoi Ylelle, että uskonrauhan rikkominen pitäisi olla kriminalisoitua, koska “kyseisellä lailla ei suojata uskontoja tai niiden jumalia kritiikiltä, vain halutaan muistuttaa toistemme kunnioittamisesta”. Eli KD:n mielistä homot eivät tarvitse suojaa, mutta uskovat tarvitsevat. Tämä on Guinnessin ennätyskirjan arvoista tekopyhyyttä. KD on myös puolue, joka on puheiden perusteella juutalaismyönteisin puolue Suomessa. Mitä mieltä Räsänen olisi ollut, jos joku olisi puhunut juutalaisista samalla tavalla kuin hän puhuu homoista? Olisiko sananvapauteen vedottu? Tuskin.
Toinen juttu, jota on vaikeaa ymmärtää, on KD:n ja erityisesti Räsäsen spinnaus siitä, että valtakunnansyyttäjä on sensuroimassa Raamattua ja “pakottamassa kristittyjä kaappiin”. Räsäsen raamatuntulkinta ei edusta suomalaisia kristittyjä, ja vain pieni vähemmistö on hänen kannallansa. Jopa KD on mediatietojen mukaan kokenut, että Räsäsen ristiretki homoja vastaan on vahingoittanut puoluetta.
Monilla uskonnollisilla fundamentalisteilla on myös taipumus poimia rusinoita pullasta. Raamatussa on monia erilaista käskyä ja sääntöjä, mutta jostain syystä tämä “homokysymys” on aina se, jota pitäisi noudattaa. Raamatusta löytyy helmiä kuten “nainen vaietkoon seurakunnassa” tai se, että Raamatun mukaan avioeron ei pitäisi olla sallittu. Jos monet Raamatun keskeiset säännöt voi kiertää ja ylipäätään olla noudattamatta, niin miksi ”homokysymys” on sellainen, josta pidetään kiinni?
Kuten voimme huomata, KD ja perussuomalaiset ovat puolueita, jotka eivät ole kiinnostuneita sananvapaudesta yleensä, vaan vain omasta sananvapaudestaan. Sananvapaudesta pitää pitää ääntä ja lain pykäliä pitää saada kritisoida, mutta se pitäisi tehdä ilman vääristelyä tai tekopyhyyttä.
lehti 