Anna Kontula:
Kontulan väitöskirjatutkimus murtaa seksityöstä vallitsevia käsityksiä osoittamalla, että valtaosa Suomessa toimivista prostituoiduista on itsenäisiä työntekijöitä.
Tutkimus osoittaa, että seksityöntekijät eivät ole päätyneet alalle suurten tulojen, traumaattisen menneisyyden tai pakon vuoksi, vaan koska seksin myynti vapauttaa tiukan kontrollin ja matalan palkan palvelutöistä.
Anna Kontulan sosiologian alaan kuuluva väitöskirja Punainen eksodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa tarkastetaan huomenna Tampereen yliopistossa.
En kannata
prostituutiota
Kontulan tutkimus on jo ennen väitöstilaisuutta saanut paljon julkisuutta osakseen. Ja palautetta on riittänyt.
– Ihmisten on tosi vaikea nähdä seksityötä muuna kuin hyvänä tai pahana. Vaikeaa on myös ymmärtää sitä, että en kannata prostituutiota, vaikka kirjoitan seksityöstä myönteiseen sävyyn, Kontula pohtii.
Hän vertaa kaupallista seksiä ja ydinvoimaa.
– Vaikka pidän ydinvoimaa eettisesti hyvin arveluttavana, olen silti sitä mieltä, että ydinvoiman rakentajilla on oltava samat työntekijöiden oikeudet kuin muillakin eikä heitä saa kiusata. Sama koskee seksityötä.
Kontulan kanta kaupalliseen seksiin on selvä. Hän ei pidä siitä, että kaupallisuuden piiriin tuodaan yhä laajenevassa määrin uusia elämänaloja.
– Ei-kaupallinen seksi on huomattavasti parempi vaihtoehto. Mutta koska elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa tällaisia tendenssejä on, pitää katsoa, miten seksityössä selvitään mahdollisimman vähin vahingoin.
Paritettuja
selkeä vähemmistö
Moni on ihmetellyt, miksi tutkija keskittyy itsenäisiin seksityöntekijöihin, kun maailma on pullollaan epäinhimillisesti kohdeltuja paritettuja, ei-itsenäisiä prostituoituja.
Anna Kontula valitsi tutkimuksensa kohteeksi itsenäiset seksityöntekijät siksi, että juuri heidän tekemänsä keikkatyö on Suomessa vaiettua seksityötä.
Ja koska haastateltavat piti saada uudestaankin kiinni, kohteeksi rajautuivat juuri Suomessa asuvat seksityöntekijät, eli he, joilla parittajia ei ole.
Yllättävää kyllä, itsenäisesti toimivia prostituoituja näyttäisi Suomessa olevan myös selvästi enemmän kuin paritettuja.
– Vuoden 2005 arvion mukaan päivätasolla yksi kolmasosa ja vuositasolla yksi neljäsosa seksityöntekijöistä toimi parittajan kautta, Kontula kertoo.
Kontula on päätynyt omiin arvioihinsa monien kirjallisten lähteiden, haastattelujen ja poliisin tilastojen avulla.
Siltikin hän korostaa, että Suomen luvut on karkeita arvioita, jotka saattavat heittää useilla tuhansilla ilman että asiaa pystytään tarkistamaan mistään.
– Voi myös olla niin, että paritettuja onkin Suomessa vain yksi kymmenesosa, hän muistuttaa.
Maailmanmitassa arvioiden tekeminen on vielä vaikeampaa.
– Sen voi sanoa, että länsimaissa kaikkein heikoimmassa asemassa – jos jätetään ihmiskauppa pois – olevat ovat yleensä kadulla ja he ovat pääosin itsenäisiä. Sitten on bordellit, joissa työskentelevät ovat yleensä paritettuja. Huipulta löytyvät escort-tyyppiset itsenäiset prostituoidut.
Keikkatyötä
Seksityöntekijöiden kirjoituksiin ja haastatteluihin perustuvan tutkimuksen luoma kuva suomalaisesta prostituutioista eroaa melkoisesti vallitsevista myyteistä.
Myyteistä Kontula nimeää valtavirtafeminismin hellimän uhrimyytin, jossa seksityöntekijät nähdään passiivisina, Suomeen joko väkisin tai erehdyttämällä tuotuina uhreina, jotka ottavat 20 asiakasta vastaan päivässä.
Toinen tyypillinen myytti on peräisin sovinistisesta ajattelusta. Siinä seksityöntekijä nähdään hyvin toimeentulevana liikenaisena.
– Näitäkin varmasti on, mutta suuri enemmistö sijoittuu niistä kauas, Kontula sanoo.
Mustavalkokuva onkin tutkijan mukaan ymmärrettävissä vain poliittisen keskustelun kautta, poliittisena aseena.
Oikea tai tyypillisin seksityöläinen on Kontulan mukaan suomalainen 20-30 -vuotias nainen, jolla on koulutusta ja jolla on muitakin työllistymismahdollisuuksia, mutta lähinnä matalapalkkaisille palvelualoille.
– Tyypillinen seksin myynti on osa-aikaista. Joskus otetaan yksi asiakas viikossa tai yksi kuukaudessa.
Seksityö on Kontulan mukaan kustannustehokasta ja se takaa vapauksia, joita naiset eivät koe saavansa muissa ansiotöissä, joita heillä on tarjolla.
Turvattomuus
Seksityöntekijöiden mukaan heidän hyvinvointiaan eivät uhkaa niinkään pahat rikollisjärjestöt kuin leima, joka sulkee heidät ulos yhteiskunnasta ja estää akuuteissakin tilanteissa turvautumisen poliisiin tai terveyspalveluihin.
Kontulan haastattelemat seksityöntekijät toivovat sellaisen lainsäädännön purkamista,
jolla suoraan kriminalisoidaan heitä.
– Toiminta on periaatteessa laillista, mutta et pysty sitä laillisesti tekemään, koska lähes kaikki ympäröivä toiminta on kriminalisoitu. Niinpä seksityöntekijä on käytännössä lainsuojaton.
lehti 