Käsityöpajassa syntyy harvinaisuuksia
Helsingin kaupungin sosiaaliviraston alainen Käsityöpaja työllistää noin kolmekymmentä ihmistä, heistä 11 on vakituisessa työsuhteessa. Tukityöllistetyt tulevat noin kymmenen kuukauden jaksoihin tekemään puu-, betoni- ja metallitöitä.
Roihupellossa sijaitseva Käsityöpaja sai alkunsa 90-luvun alussa. Lama-aikana työllistettiin työllistymisvaroin käsityötaitoisia ihmisiä.
– Täällä on ammattilaisia, jotka pääsevät tällä tavalla uudestaan työelämään mukaan. Löytyy se rytmi työhön, sanoo Käsityöpajan päällikkö Petteri Mattila.
Uusia ja
vanhoja uria
Töihin pajalle haetaan normaalisti työpaikka- tai tukityöpaikkailmoituksen perusteella.
– Joskus tulee sellaisiakin yhteydenottoja, että joku on päättänyt tulla piipahtamaan ja kysellä töitä, Mattila toteaa.
– Periaatteessa meidän kaikki vakituisetkin ovat tulleet tänne alunperin työllistettynä, kertoo Käsityöpajan esimies Riitta Toivonen.
Teollinen muotoilija Petteri Mattilakin tuli taloon alkujaan työllistettynä.
Suurin osa pajalla työskentelevistä on puutyöammattilaisia, mutta monella on muutakin taustaa.
– Vakituisista työntekijöistä löytyy asentajaa ja kokkia, jotka sitten ovat opiskelleet puutyöhomman täällä meillä, Mattila valottaa.
– Kyllä täällä sattuu ja tapahtuu. Työ on monipuolista ja saa olla sekä asiakkaiden, että työntekijöiden kanssa hyvin tiiviisti tekemisissä. Välillä saa olla muotoilija ja toisinaan sosiaalityöntekijä. Jos ei nyt ihan ratko ongelmia niin pyrkii ainakin kuuntelemaan, että mitä ihmisille kuuluu, Mattila toteaa.
Otto Micklin on ollut pajalla töissä syyskuun alusta. Hän on viihtynyt paikassa hyvin. Micklin on päässyt tekemään pirttipöytäkalustoa ja korjaushommia sekä koirapuistoihin infotauluja.
– Kaverilta kuulin tästä paikasta ja otin itse yhteyttä. Ei tänne ollut vaikea päästä, hän kertoo.
Anja Salenius puolestaan tuli tekemään pajalle lopputyötä – neljä vuotta sitten. Teollinen muotoilija pitää työstään kovasti.
– Työ on todella vaihtelevaa, täällä saa tehdä asioita laidasta laitaan. Pääasiassa suunnittelen uusia tuotteita, mutta välillä olen maalaamossa ja toisinaan opastan siellä uusia ihmisiä työhön.
Ainutlaatuista
toimintaa
Toista vastaavanlaista käsityöpajaa ei ole.
– Jos jossain muussa kaupungissa nyt perustettaisiin tällainen, niin kyllä me olemme aika monta vuotta edellä. Tiedetään mitä siellä sen tuotteen sisällä ja maan alla tapahtuu. Luulen, ettei tähän ainakaan ihan heti ole kilpailijaa tulossa. En tosin usko, että kenelläkään on siihen niin suuresti kiinnostustakaan.
– Tämä on tämmöinen aika valmis paketti. Tilaajatkin tietää suurin piirtein sen mitä saa ja tokihan meiltä saa takuun, että se on aika riskitöntä, Mattila toteaa.
Jokainen Käsityöpajalla syntyvä teos on yksilö. On harvinaista, että tehdään joku iso sarja.
– Luonnontieteelliselle keskusmuseolle meni aika erikoisia juttuja, kuten liikkuvan kuvan esiaste, zoetrooppi. Sinne tehtiin myös lintujen rengastusvälineiden suurennoksia, joilla ihmiset saavat ihan fyysisesti kokeilla, miltä tuntuu olla rengastettu. Todella erikoisia juttuja on kiva tehdä, sanoo Mattila.
– Nyt on tehty näkövammaisille kohokarttoja valettavasta muovista. Niitä on myös ihan kiva tehdä, Riitta Toivonen kertoo.
Erikoisimmat työt eivät välttämättä sijoitu minnekään, pääsääntöisesti varastoon ei tehdä mitään liian erikoista. Suosituimpia veistoksia ovat noin metrin korkuiset ponit ja jänikset ja possut. Tilauksesta pajalla valmistetaan melkein, mitä vain tilaaja pyytää.
Suurin tilaaja on Helsingin kaupunki, mutta viimeisen muutaman vuoden aikana myös muun muassa Espoo, Jyväskylä, Kotka, Kuopio, Lahti, Oulu, Turku ja Jyväskylä, ja ovat tilanneet veistoksia.
– Isot kaupungit on löytäneet meidät hyvin, kiittelee Mattila.
lehti 