Kansan Uutisten entinen päätoimittaja Erkki Kauppila on kuollut. Pitkän linjan lehtimies, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja lämmin ihminen on poissa. Viime kesänä 80 vuotta täyttänyt Kauppila kuoli maanantaina 16. helmikuuta äkilliseen sairauskohtaukseen Helsingissä.
Kauppila syntyi 2. heinäkuuta 1928 Kiimingissä köyhään mökkiläisperheeseen. Hän aloitti työelämän, kuten niin moni muukin köyhän talon poika tuohon aikaan, jo 14-vuotiaana metsä- ja uittotöissä, joista hän ”eteni” ensin sahalle ja sitten paperitehtaaseen Kemissä.
Ensimmäinen suuri käänne Kauppilan elämässä oli 1949, jolloin hän aloitti opiskelut Sirola-opistossa. Sen jälkeen politiikka vei miehen ja seuraavat vuodet Kauppila oli SKP:n ja SKDL:n toimitsijana Oulussa ja Helsingissä. Vielä ennen lehtimieheksi ryhtymistään hän opiskeli pari vuotta puoluekoulussa Moskovassa.
Kauppila aloitti pitkän toimittajauransa SKDL:n äänenkannattajassa Vapaassa Sanassa sen viimeisinä viikkoina marraskuussa 1956. Seuraavan vuoden alusta Vapaa Sana ja SKP:n äänenkannattaja Työkansan Sanomat yhdistyivät. Fuusiosta syntyi Kansan Uutiset. Kauppila itse totesi usein: ”Kansan Uutiset on ollut elämäni kohtalo, mutta onnellinen sellainen”.
Seuraavat seitsemän vuotta Kauppila teki uuteen lehteen uutisia eduskunnasta.
Sen jälkeen vuorossa oli ulkomaankomennus. Hän siirtyi1964 kolmeksi vuodeksi lehden kirjeenvaihtajaksi myllerrysten keskelle Moskovaan. Siellä hänen pestinsä alkoi historialliseen aikaan. Hän kommentoi tuoreeltaan niin Kansan Uutisille kuin myös Yleisradiolle Nikita Hruštšovin syrjäyttämistä. Tuore uutinen ei kuitenkaan ollut neuvostoisäntien mieleen ja Kauppila saikin sapiskaa kun oli mennyt ”ainoana kommunistilehtenä” kertomaan syrjäyttämisen oikeat, poliittiset syyt.
Moskovasta paluunsa jälkeen Kauppila siirtyi vuosiksi 1967–74 puolueen leipiin. Eduskuntatoimittajana ja Moskovan-kirjeenvaihtajana hankittu sisä- ja ulkopoliittinen kokemus vaikutti varmasti osaltaan siihen, että hänet kutsuttiin SKP:n keskuskomitean palvelukseen ensin sihteeristön sihteeriksi ja myöhemmin poliittisen toimikunnan jäseneksi.
Neuvostososialismiin myös sisältäpäin tutustuneena Kauppila ei voinut koskaan hyväksyä sokeata Neuvostoliiton ohjeiden ja kokemuksen seuraamista, jota osa puolueen johdosta ja jäsenistöstä tuohon aikaan vaati.
Kauppila osallistui tuolloin myös puolueen ohjelmien kehittelyyn ja oli käynnistämässä puolueen historiantutkimusprojektia, joka tosin keskeytyi sisäisiin erimielisyyksiin. Kauppila oli vain tyytyväinen, että osapuolijakoinen historiankirjoitus loppui. Hänen mielestään historian kirjoittaminen on ammattitutkijoiden työtä, jota eivät saa rasittaa poliittiset painolastit eikä poliittinen tarkoituksenmukaisuus.
Kauppila oli yksi niistä SKP:n ja SKDL:n keskeisistä vaikuttajista, jotka korostivat sitä, että Suomen oli löydettävä oma tiensä sosialismiin, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja demokratian perinteitä.
Nämä periaatteet olivat lähtökohtana Kauppilalla, kun hän aloitti Kansan Uutisten päätoimittajana 1974. Hän veti Kansan Uutisten toimitusta vaikeina puolueen sisäisen taistelun vuosina.
Kauppila totesi usein, että varsinkin juuri puolueen sisällissodan aikana, poliittisesti hankalassa tilanteessa Kansan Uutisista muodostui tärkeä yhdysside uudistuksia haluavien kesken ja lehti oli osaltaan turvaamassa omaksutun poliittisen linjan säilymisen.
Sinivalkoisena kommunistina monien muiden tuon ajan enemmistöläisten lailla Kauppila joutui usein myös NKP:n keskuskomitean Suomen asioita hoitavien toimitsijoiden hampaisiin. Painostus idästä oli ankaraa. Palstojen takaa -kirjassa (YLL 50 1997) Kauppila toteaakin noiden KU:n vuosikymmenten olleen osa suomalaista itsenäisyystaistelua, jonka ”arvosta ja merkityksestä kansankunnan lahjomaton historia antaa aikanaan oman tuomionsa”.
Kauppila jäi Kansan Uutisista eläkkeelle keväällä 1988. Hän jatkoi kuitenkin kirjoittamistaan säännöllisesti Kansan Uutisiin.
Viimeisin, terävästi ajan ilmiöihin pureutunut Kauppilan Näkökulma-kolumni ilmestyi vajaat kaksi viikkoa sitten ja seuraavan oli tarkoitus valmistua ensi viikolla.
Ihmisenä ja työtoverina Erkki Kauppila oli auttavainen ja ympärillään olevat ihmiset aina huomioon ottava. Kauppila ei tärkeillyt ja hillityn käytöksensä vuoksi hän tuli hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Asiat riitelivät eivät ihmiset.
Erkki Kauppilaa jäävät suremaan ennen muuta Eine-puoliso ja tyttäret perheineen sekä lukematon ystävien joukko.
uutiskirje 
