Italian opposition uusin vaalitappio oli liikaa
Italian suurimman oppositiopuolueen, Demokraattisen puolueen (Pd) johtaja Walter Veltroni, 53, ilmoitti tiistaina jättävänsä tehtävänsä. Suurella rummutuksella keskustan ja vasemmiston yhdistäjäksi puolitoista vuotta sitten perustettu puolue on kulkenut tappiosta toiseen.
Viimeinen pisara Veltronille olivat viime viikonloppuna pidetyt Sardinian aluevaalit, joissa kuvernööri Renato Soru (Pd) kärsi kirvelevän tappion melko tuntemattomalle oikeistoehdokkaalle Ugo Cappellaccille. Cappellacci on tähän saakka toiminut Cagliarin kaupungin apulaispormestarina. Soru tuli alun perin tunnetuksi Tiscali-yhtiön perustajana ja mediamiljardöörinä.
Italian pääministeri Silvio Berlusconi – jolla on luksushuvila saarella – osallistui aktiivisesti Sardinian vaalikampanjaan Cappellaccin puolesta. Cappellaccin isä on toiminut Berlusconin veroneuvonantajana.
Demokraattinen puolue on viime kuukausina kärsinyt tappiot myös Sisilian ja Abruzzon aluevaaleissa. Viime vuoden huhtikuun valtakunnallisissa parlamenttivaaleissa se jäi selvästi Berlusconin Vapauden kansa -koalition (PdL) taakse.
Kriisiä ja
korruptiota
Periaatteessa Berlusconilla pitäisi mennä huonosti. Kansainvälinen talouskriisi on ajanut Italian pahimpaan taantumaan sitten toisen maailmansodan. Mutta jostain paradoksaalisesta syystä italialaiset tuntuvat syyttävän talouskriisistä pikemminkin oppositiota kuin hallitusta.
Berlusconin menneisyys muistutti itsestään viimeksi tiistaina, kun hänen entinen lakimiehensä David Mills sai neljän ja puolen vuoden vankeustuomion lahjustenotosta. Lahjusten antajaksi todettiin Berlusconi, mutta hän ei voi saada syytettä, koska Berlusconin koalition voimin säädettiin viime kesänä pääministerille syytesuojan antava laki.
Tämäkin juttu valunee Berlusconin ohuthiuksiselta päälaelta kuin vesi hanhen selästä, kuten aikaisemmatkin korruptioskandaalit.
Oppositio saa syyttää myös itseään. Viime kuukaudet ovat tuoneet julkisuuteen useita korruptioepäilyjä, joissa tutkinnan kohteena on Demokraattisen puolueen näkyviä poliitikkoja kuvernööri- ja pormestaritasoa myöten.
Tämä on varmasti tylsyttänyt yhden Demokraattisen puolueen parhaista aseista, sen kun piti edustaa ns. puhtoisempaa puolta Italian politiikassa. Nyt Pd ei näytä kansan silmissä sen siistimmältä kuin Berlusconin joukkiokaan.
Kiistoja ja
linjariitoja
Toinen Demokraattisen puolueen ongelma on jatkuva sisäinen riitely. Veltronin ja kumppanien visio oli koota oikeistoblokille vastavoima, jonka esikuvana pidettiin Yhdysvaltain Demokraattista puoluetta. Ajatuksena oli, että Italia on kehittymässä kohti kaksipuoluejärjestelmää.
Pd:n päävoimat olivat alunperin Italian kommunistipuolueesta (PCI) sosiaalidemokratiaan siirtyneet vasemmistolaiset sekä katolinen keskusta. Veltronin oma tausta on PCI:ssä, ja hän on toiminut mm. puolueen lehden l’Unitan päätoimittajana, Rooman pormestarina ja Italian varapääministerinä.
Yhdysvalloista otettiin mallia myös silloin, kun Veltroni lokakuussa 2007 valittiin avoimilla esivaaleilla Demokraattisen puolueen johtajaksi.
Veltroni on pyrkinyt siivoamaan puolueen kyljestä kaiken menneisyyden vasemmistoon viittaavan ja esittämään Pd:n uutena keskustalaisena voimana. Tämä pudotti jo puolueen perustamisvaiheessa pois osan silloisen Vasemmistodemokraattien puolueen (DS) aktiiveista.
Ristiriita eri siipien välillä on jatkunut uudessa puolueessa. Kuvaavaa on, että puolue ei ole vieläkään kyennyt päättämään, mihin europuolueeseen sen edustajat menevät kesäkuun europarlamenttivaalien jälkeen. Nyt Pd:n edustajia on sekä sosialistien että keskustaliberaalien ryhmässä.
Huhtikuun 2008 parlamenttivaaleissa Veltroni ei solminut liittoa perinteisen keskustavasemmiston koalition pienempien puolueiden vihreiden, kommunistien ja sosialistien kanssa. Pyrkimyksenä oli koota keskustavasemmisto Demokraattisen puolueen taakse, mutta tuloksena oli vaalitappio Pd:lle sekä se, ettei parlamenttiin valittu ainuttakaan suoraan vasemmistolaisin tunnuksin esiintynyttä ehdokasta.
Veltroni ei
katunut
Keskiviikkona pitämässään lehdistötilaisuudessa Veltroni vakuutti, että ”Pd on yhä unelma, joka on toteutunut”. Se on ”kunnianhimoinen ja pitkän tähtäimen uudistusprojekti”, sanoi Veltroni. Hänen mukaansa se olisi pitänyt toteuttaa jo vuonna 1996, jolloin keskustavasemmisto ensimmäistä kertaa löi Romano Prodin johdolla Berlusconin.
Demokraattinen puolue on kutsunut johtonsa lauantaiksi koolle päättämään Veltronin eron seurauksista. Puolue voi jatkaa varapuheenjohtaja Dario Franceschinin johdolla lokakuussa pidettävään sääntömääräiseen puoluekokoukseensa saakka tai toisena vaihtoehtona julistaa välittömästi esivaalit, jotta uusi puheenjohtaja saadaan valituksi ennen eurovaaleja.
Jo ennen Veltronin eroa on kiinnostuksesta puheenjohtajuuteen vihjannut kansanedustaja Pierluigi Bersani, 57, joka sijoittuu Veltronista vasemmalle.
uutiskirje 